Kolumni: Tulonsiirron tulitikuista

Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan on Suomessa tapahtunut huomattavaa ja järjestelmällistä yhteiskunnan eriarvoistumista. Kehitys lähti alkuun jo 1990-luvun suuresta lamasta, jolloin pankkeja pidettiin väkisin pystyssä veronmaksajien rahoilla, jotta valtion rahoitus ja talous eivät kaatuisi. Tämän vielä jotenkin ymmärsin.

Sittemmin tulonsiirtoja on tehty lain sallimin keinoin eduskunnassa. Lainsäädäntötyötä on tehnyt viimeisten vuosien aikana nyt jo edesmennyt Sipilän johtama oikeistolainen hallitus. Laeilla on tehty merkittäviä tulonsiirtoja yritysten tuloksentekokyvyn turvaamiseksi.

Piiloyritystukien maksu on tehty siten, että työtä tarvitseville tarjotaan työehtoja, joiden tarjoamat palkkatulot eivät edes teoriassa riitä elämiseen.

Kun työstä ei saa elämiseen riittävää palkkaa, niin loput haetaan sosiaalituen järjestelmistä. Veronmaksajien rahoilla, totta kai.

Lakeja säätäen tehty tulonsiirtomekanismi on yhteiskuntarauhan kannalta erittäin vaarallinen. Edellisiltä lainsäätäjiltä on varmaan jäänyt lukematta Olaus Petrin tuomarinohjeet yli neljänsadan vuoden takaa.

Niissä todetaan muun muassa, että ”lujat pitää lukot olla, jotka vääryydellä saadun rahan varjelevat”.

Tuomarinohjeet löytyvät nykyäänkin Suomen Laki I -teoksen alusta.

Yhteiskuntarauhan kannalta vaarana on, että Suomeen syntyy iso joukko ihmisiä, jotka ovat liian pahasti, sukupolvesta toiseen, toisen luokan kansalaisia: ihmisiä, joilla on haluja, muttei mahdollisuutta ansaita toimeentulonsa palkkatyöllä. Tällaisesta tilanteesta ei voi seurata muuta kuin jännittyneisyyttä, epätoivoa, ja kenties epätoivoisia tekojakin.

Vaikka kansalaissodasta ja torpparijärjestelmän purkamisesta on noin sata vuotta, niin 2000-luvulle sopivaa torpparijärjestelmää rakennetaan taas täyttä häkää. Kuka on niin vastuuton, että haluaa tahallaan luoda yhteiskuntaan katkeruutta?

Tulitikkuleikeillä, vaikka ne tehtäisiin lainsäädännön kautta, on monesti ikävät seuraukset.

Anne Nyman

kaupunginvaltuutettu (vas.), Nokia