Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Keskiviikko oli se päivä, jolloin Mörkö ja Mörkö viimein toisensa kohtasivat

Siitä on tämän lehden julkaisupäivänä kulunut kolme päivää, kun Tampereen kaupunki sai varsinaisen kuningasidean. Tarkasti varjelluissa olosuhteissa Suomen MM-kultaa voittanut jääkiekkomaajoukkue sai juhlallisuutensa – ei Raatihuoneella kuten kaksi kertaa aiemmin, vaan Muumimuseossa.

– Kyllä se aika spontaanisti tuli, en edes muista keneltä. Kun sunnuntai-iltana matsi oli ratkennut ja asiasta oli hetken puhuttu, niin se oli selvä asia että tietenkin Muumimuseoon, sanoo Tampereen pormestari Lauri Lyly

Ratkaisun taustalla oli tietenkin Lempäälän pitkä poika Marko Anttila, nykyisin Koko Kansan Mörkö. Pitkä hahmo saapuikin Muumimuseon rappusia puolisen tuntia ilmoitettua aikataulua myöhässä. Kun mestarijoukkueeseen mahtui kuitenkin runsaasti pirkanmaalaishenkisiä ja Pirkanmaalta lähtöisin olevia pelimiehiä, matkalle oli mahtunut monenlaisia käänteitä.

Anttilalle Tove Janssonin rakastettu Mörkö ei ole millään tavalla uusi asia. Suomen maailmanmestarijoukkueeseen kuului useampikin lukumies, ja Anttila on yksi heistä. Kipinä asiaan heräsi jo Pikku-Markona.

– Kyllä minä Muumi-kirjoja luin lapsena ja minulle myös Muumi-kirjoja luettiin. Mörkö oli vähän pelottava hahmo silloin. Ei siitä kuitenkaan mitään traumoja jäänyt, Anttila muisteli Mörön äärellä.

Viisitoista vuotta aiemmin Anttila pelasi vielä Pirkanmaalla jääkiekon alasarjoja. Silloin kukaan tuskin ajatteli, että jonain päivänä tulevaisuudessa ollaan tässä tilanteessa. Ei sellaista ajatellut varmasti myöskään pelaaja itse.

– Ei olisi voinut kuvitella etenkään silloin. Ja jos rehellisiä ollaan, niin tuskin kukaan jätkä ennen kisojakaan olisi ajatellut että tämä on maailmanmestaruushommaa nyt.

Anttila kirjoitti noihin aikoihin ylioppilaaksi. Mies otti kirjoitukset sen verran tosissaan, että kiekko jäi kakkossijalle tuonaikaisessa elämässä. Tähän ratkaisuun jääkiekkoilija päätyy yleensä hyvin harvoin.

– Kirjoitin aika perusjääkiekkoilijan paperit, C:tä enimmäkseen. Historia oli mielenkiintoista, kielet sitten hankalampia. Onneksi jääkiekko on sittemmin opettanut sitäkin puolta, siis kielitaitoa, kertoo muun muassa Ruotsissa ja Venäjällä pelannut Anttila, jolla on myös NHL-varaus.

Muumimuseosta ryhmä lähti bussissa ja poliisisaattueessa kohti Keskustoria, eikä aikataulu taaskaan tahtonut pitää. Oman osuutensa viipyilystä synnytti Parkanon ja sittemmin Tampereen Ilveksen maailmalle kasvattama laitahyökkääjä Toni Rajala, joka paljastui nopeasti varsinaiseksi seremoniamestariksi.

Ja juhliminen omassa kotikaupungissa tuntui herkistävän muutenkin pelimiehet. Eräs heistä oli puolustaja Henri Jokiharju

– Erityiskiitos kasvattajaseura Kooveelle, Jokiharju sanoi ja sai yleisöltä valtaisat aplodit.

Herkällä tuulella oli myös komeasti laulanut Waltteri Torikka

– Aika moni pikkupoika seuraa nyt tätä tapahtumaa. Harrastakaa musiikkia, laulakaa, urheilkaa, pelatkaa jääkiekkoa. Jonain päivänä tämä voi olla teillekin mahdollista, Torikka kannusti ennen Finlandia-hymnin esittämistä.

Pikkupojista puhui omalla tavallaan myös Pate Mustajärvi, jonka maajoukkue oli painokkaasti halunnut mukaan laulamaan. Onnellinen oli myös Pate.

– Viimeksi olin täällä lavalla kiekkoäijien kanssa kahdeksan vuotta sitten. J**alauta Kaapo (hyökkääjä Kakko) oli silloin 10-vuotias, Mustajärvi totesi ja sai yleisöltä suosionosoitukset.