To Kim saapui venepakolaisena Tampereelle 30 vuotta sitten: "Töitä pitää tehdä ja joka päivä pitää puhua suomen kieltä"

To Kimin mukaan kurssilla jaettiin tietoa, mutta lopulta työllistyminen oli omasta asenteesta kiinni. Joonas Alanne

Joonas Alanne

Vietnamissa kasvanut ja sen jälkeen kaksi vuotta pakolaisleirillä Thaimaassa viettänyt To Kim saapui Suomeen venepakolaisena vuonna 1989. Hän oli osa 50 vietnamilaispakolaisen ryhmää, joka asettui Tampereelle.

Pakolaiset aloittivat pian opinnot TAKK:in järjestämällä ensimmäisellä maahanmuuttajakurssilla.

– Koulutus taisi alkaa pari-kolme viikkoa sen jälkeen, kun saavuin. En muista tarkkaan, kun siitä on kolmekymmentä vuotta, kertaa nyt 50-vuotias To Kim Tamperelaiselle.

TAKK:in edelleen jatkuvat maahanmuuttajakurssit viettävät siis tänä vuonna juhlavuotta. Tästä syystä Tamperelainen päätti haastatella henkilöä, joka oli mukana ensimmäisellä kurssilla, ja kysyä häneltä, mitä eväitä hän kurssista sai.

Kurssilla opeteltiin To Kimin mukaan pelkästään suomen kieltä ensimmäiset 3 kuukautta, jonka jälkeen mukaan tuli työssäoppiminen. Mutkan kautta hän päätyi töihin sairaalalaitteita valmistavaan firmaan.

– 90-luvun taitteessa töiden löytäminen oli helpompaa kuin nykyisin. Kaikki vietnamilaiset saivat heti työpaikan. Halusin opiskella metallitöihin oppisopimuksella, mutta sitten tuli lama, joka iski kovin metallialaan, ja se firma meni konkurssiin. Onneksi pääsin siitä Atrotechille töihin, hän kertoo.

Vaikeista lähtökohdista huolimatta To Kim on onnistunut tekemään pitkän työuran eri aloilla – yhdessä vaiheessa hän pyöritti vaimonsa kanssa ravintolaa. Nykyään hän on töissä Nokian renkailla ja on siinä sivussa ehtinyt kasvattaa viisi lasta, joista vanhin oli Suomeen saapuessaan vain puoli vuotta vanha.

Tärkeimpänä ominaisuutenaan To Kim pitää velvollisuudentuntoaan. Perhe oli pakko elättää. Hän halusi oppia suomea, jotta pystyisi keskustelemaan muiden kanssa ja tutustumaan työkavereihinsa. Verkostoitumaan.

TAKK:in järjestämästä koulutuksesta on ollut hyötyä, mutta hän itse sanoo, että tärkeintä on ollut oma asenne.

– Siellä annettiin tietoa, mutta lopulta kaikki riippuu omasta itsestä. Pitää haluta itse hakea töitä, ei voi odottaa, että joku antaa sen valmiina. Pitää uskaltaa puhua, To Kim toteaa.

Kielen oppimista hän piti kaikista asioista tärkeimpänä. Miehen puhe on edelleen rikkonaista mutta ymmärrettävää. Lähtökohtana oli, että asiointiin piti pystyä vaikka puhelimessa.

– Töitä pitää tehdä ja joka päivä pitää puhua suomen kieltä.

Kaikki onnistui siis mallikkaasti. To Kim kertoo nyt ylpeästi lapsistaan, joista jokainen on päässyt kasvamaan hyvissä oloissa. Jälkikasvusta kaksi on jo valmistunut maistereiksi, kaksi opiskelee edelleen ja yksi on yrittäjä. Jokainen on työelämässä.

– Lapseni ovat juurtuneet Suomeen, kouluttautuneet ja maksavat veroja, kuten myös minä ja vaimoni. Olen ylpeä siitä, että voimme maksaa takaisin.

Aiheeseen liittyvää

  1. Pakolaisten mielenterveystyöhön perustetaan osaamiskeskukset viiteen yliopistosairaalaan 6.5.2019 14:57
  2. Ensi vuonna 750 kiintiöpakolaista: Lähtömaina Syyria ja Kongo 22.12.2018 17:20

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut