Eipä tiennyt Tampereen Messukylässä asuva Risto Moisio, 71, mitä tuleman pitää kun mies päätti lähettää mielipidekirjoituksen Kaupunkilehti Tamperelaiseen Rammsteinin keikan volyymitasoihin liittyen.
– Yksitoikkoinen, samaa kuviota toistava bassojumputus lienee vienyt stadionilla olijat jonkinlaiseen transsitilaan. Se ei ollut musiikkia vaan melusaasteaivopesua, latasi Moisio mielipiteenään.
Moision mielipiteestä tehty uutinen nousi nopeasti Tamperelaisen vuoden luetuimpien nettijuttujen joukkoon. Viikonlopun jälkeen Moisio itse on matkustanut mökilleen, ja on autuaan tietämätön kirjoituksen saamasta huomiosta. Miehen mielipiteitä on ruodittu muun muassa Radio Rockin aamulähetyksessä.
– Ihan totta? En ole tainnut Radio Rockia koskaan kuunnellakaan, Moisio naurahtaa.
Lauantain tapahtumat hän muistaa edelleen hyvin. Moisio tuli maalta käymään kotonaan Tampereella.
– Lauantaina ajoin stadionin ohi 14.45 kun menin hakemaan tuttavaani Ratinasta. Siinä oli ilmeisesti soundcheck menossa: kuului semmoinen jysähdys, että auto melkein liikahti liikennevaloissa. Erotin stadionilta hirvittävän suuret kaiuttimet suunnattuina itään, kohti kotiani..., Moisio muistelee.
Sitten Moisio ajoi kotiinsa Messukylään. Iltakahdeksan jälkeen alkoi kuulua jytinää, keikka oli alkanut.
– Suurten kaiuttimien näkeminen viritti ajatukseni mitata desibelitaso puhelimellani. Sitten päätin laittaa hiljaiseksi mainostetun pölynimurin päälle, että tuleeko ääni siitäkin läpi kuten joskus bassojen jumputus ohiajavasta autosta. Nyt volyymi tuli selvästi läpi, Moisio kuvailee.
Yöunetkin häiriintyivät. Mielipidekirjoituksessaan mies pohti, johtuisivatko univaikeudet matalista infraäänistä.
– Henkinen kärsimys saattoi olla selittävänä tekijänä.
Moisio sanoo, että hänellä ei ole sinänsä mitään nykymusiikkia vastaan. Esimerkiksi Ed Sheeranin keikka tuntui hänestä hyvältä konsepilta.
Sitä hän kyllä ihmettelee, miksi nykyajan megakonsertit ovat järjestään turboahdettuja tapahtumia. Musiikin pitäisi Moision mukaan riittää musiikkina ilman vaaraa kuulolle.
– Varmaan sanotaan, että olen vanha kalkkis eikä siinä mitään. Aikoinaan isäni oli haitarinsoittaja. Elettiin Suomessa, jossa sota ja huvikielto oli päättynyt ja halu tanssia valtava. Isä otti haitarin, laittoi sen pyörän tarakalle ja lähti 20 kilometrin päähän soittamaan.
– Sadat ihmiset tanssivat tyytyväisinä. Ekologista, eikö totta?