"Minun tuntemani Olli olisi halunnut että näitä lauluja soitetaan" – Yö-soittajien keikka Tampereella jännitti silminnähden niin lavalla kuin yleisössäkin, katso kuvat

Kello 20.45 Tampereen Hiedanrannassa oli silminnähden jännittävä, osittain jopa hermostunut hetki. Oli aika Yön entisten soittajien nousta lavalle soittamaan ylivoimaisesti tunnetuimman yhtyeensä musiikkia.

Ensin lavalle astelivat rumpali Antti Mäkinen, kitaristi Daffy Terävä ja basisti Jukka Lewis Lauluosastolle asteli Yön pitkäaikainen rumpali, Jukka Frogley Mänty-Sorvari Kosketintukea ryhmä sai yhdestä potkut saaneesta: Popedan aikoinaan jättämään joutuneesta Jani Kemppisestä

Yleisöstä kuului miesten aloittaessa kriittistäkin huutelua. Se sai Frogleyn pitämään tunteikkaan puheenvuoron kokoontumisen tarkoituksista.

– Minä opin vuosien varrella tietämään Olli Lindholmin aika hyvin. Ei se mies olisi halunnut että kun tulee se aika että hän lähtee tästä maailmasta v****un, etteikö näitä lauluja soitettaisi. Minun tuntemani Olli olisi halunnut että näitä lauluja soitetaan. Miehet kuolevat, musiikki jää elämään.

Sitten oli soiton aika. Nopeasti selvisi, että ryhmä oli liikkeellä niin sanotusta vetämisen ilosta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinainen harjoittelu oli jäänyt vähemmälle ja biisit soitettiin vahvasti tunteella. Tämä tarkoitti paikoitellen riehakastakin yhteissoittoa, paikoin suoraviivaista kompastelua.

Rumpali Antti Mäkisellä sovituspuoli oli ryhmästä eniten vapaamuotoista: esimerkiksi Tia-Maria -kappaleessa kuultiin enemmän hevimaailmasta tuttuja tuplabasareita. Myöskään kitaristi Daffy Terävä ei säröä saati suoraviivaista hevirunttaustakaan säästellyt.

Lisäksi Frogleyllä oli vaikeuksia tekstien kanssa. Apuna olleista teksteistä ei ollut sataprosenttista apua, sillä lavavalot oli suunnattu niin että tekstejä varten tuotu nuottiteline vaipui useimmiten hämärään.

– Jos mä en osaa näitä tekstejä, laulakaa te, mies kannusti yleisöä.

Frogleyn ja Jukka Lewisin lauluvuorojen jälkeen lavalle asteli mies, jonka läsnäolo ja ehkä vointikin oli jännittänyt kaikkein eniten: Jussi Hakulinen Myös Hakulinen sai osansa huuteluista ennen Likaisten Legendojen alkua.

– Kyllä huudella saa, huutele vaan lisää, kuittasi hyvällä tuulella ollut taiteilija.

Entä miten Hakulinen pärjäsi? Alkujännityksen karistessa hyvin, jopa erittäin hyvin. Hyväntuulisuus oli varmasti huojentavaa monille heistä, jotka ovat vuoden mittaan olleet jopa huolissaan Hakulisen voinnista ja vireystilasta.

Lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut