Herätyskello soi kello 3.15. Siitä alkaa Ylen Aamu-tv:n juontajiin kuuluvan Nicklas Wancken työpäivä. Hän on tehnyt aamuohjelmaa niin pitkään, että yleensä sisäinen kello herättää hänet jo ennen hälytystä.
–Liioittelematta voin sanoa, että vain kerran 30 kerrasta herään vasta kellon soidessa. Viheliäisintä on, kun herään 15 yli 2 ja olisi vielä tunti aikaa nukkua. Siinä kun alkaa miettiä päivän tulevia haastatteluja, se on menoa. Ei tule uni enää.
Wancken lisäksi aamut ovat aikaisia monella muullakin: Aamu-tv työllistää parikymmentä ammattilaista, joiden joukossa on esimiehiä, ohjaajia, tuottajia, toimitussihteereitä, kamera- ja äänimiehitä, studiohenkilökuntaaa ja maskeeraajia. Vakituisia juontajia tiimissä on kuusi.
Työpaikalleen Pasilaan Wancke saapuu aamuneljäksi. Ensitöikseen hän viimeistelee päivän haastattelusuunnitelmat, käy läpi lehdet ja menee maskiin.
– Miehillä maskissa menee noin 10 minuuttia, naisilla 40–45 minuuttia, juontaja kertoo.
Aamuyön tunneissa ennen lähetyksen alkua kello 6.25, on Wancken mukaan aivan oma tunnelmansa.
– Olisi hirveän suuri kiusaus sanoa, että aamutiimi on kuin mausoleumi, jossa porukka tuijottaa kuolleena eteensä ja hörppii kahvia. Mutta onneksi niin ei ole. Heitämme läppää ja pidämme hyvää fiilistä yllä.
Hyvän fiiliksen merkitystä ei voi hänestä kyllin korostaa.
– Juontajan pitää kantaa lähetystä, olla tunnelman luojana ja isäntänä. Pitää laittaa peruspositiivinen ja informatiivinen moodi päälle, sillä ei kukaan haluaa tulla vieraaksi tai katsoa ohjelmaa, jota juontaa jöröjukka. Lähetyksen jälkeen voi sitten murehtia syntyjä syviä, Wancke sanoo.
Moni suomalainen seuraa lähetystä aamuaskareidensa ohessa. Mielenkiintoisen aiheen kohdalla pysähdytään seuraamaan tarkemmin.
– Parasta palautetta on, kun kuulee, että olipa tosi kiva haastattelu, myöhästyin sen takia töistä. Silloin tietää, että haastattelu on mennyt nappiinsa.
Wancke on työskennellyt aamutelkkarissa ”niin pitkään, että ihan hävettää”. Se tarkoittaa 12–13 vuotta. Hän kuitenkin pitää työpaikkaansa edelleen, aamuherätyksiä lukuun ottamatta, parhaana mahdollisena. Syitä on useita.
– Haastattelujen aihekirjo on loputtoman laaja kovasta politiikasta viihteeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Eri teemaiset haastattelu vaativat juontajalta erilaista lähestymiskulmaa. Tässä työssä pääsee joka päivä haastamaan itsensä, eikä kahta samanlaista aamua ole. Juuri se on ihanaa, hän sanoo.
Laaja yleissivistys on Wancken mukaan ehdoton edellytys juontajana pärjäämiseen.
– Haastattelujen valmistelutahti on tiukka. Jos joutuisi opiskelemaan kaikista aiheista kaiken alusta alkaen, niin meillä olisi vielä kovempi kiire kuin nyt.
Suurimman osan haastatteluistaan Wancke valmistelee itse.
– Noin 80 prosenttia haastatteluista on juontajien itse valmistelemia, yksi tai kaksi kunkin aamun haastatteluista voi olla taustatoimittajien valmistelemia.
Mielenkiintoisten haastateltavien löytäminen vaatii juontajan mukaan paljon ”lapiotyötä”.
– Meillä on jatkuvasti tutka päällä, vapaa-ajallakin. Maailmaa katselee niin, että saisikohan tästä aiheen. Meille myös tarjotaan paljon aiheita ja tietenkin seuraamme ajankohtaisia asioita, joista otamme kiinni.
Pahinta, mitä aamulähetyksessä voi tapahtua on se, että vieras jättää saapumatta.
– Se on paha paikka. Haastattelun pitäisi alkaa, eikä vierasta näy. On nopeasti kehitettävä täytettä 10–12 minuutiksi. Omalla urallani näin on tapahtunut onneksi vain kaksi kolme kertaa.
Wancke laskee nopealla laskutoimituksella vieraiden viikkolukumäärän - ja hämmästyy itsekin.
– Määrä nousee helposti 30–40 ihmiseen. Suuri joukko!
Tuhansia ihmisiä haastatellut juontaja ei kuitenkaan ole tottunut siihen, että hänet tunnistetaan kadulla.
– Voin ihan rehellisesti sanoa, että olen joka kerta vähän hämmästynyt, kun joku tunnistaa minut. Mietin, että onpa merkillistä, että tämä ihminen tuntee minut.
Yle Areenasta näkyvän ohjelman juontaja tunnetaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.
– Viime kesänä olin kaverini kanssa Lontoossa ja päätimme tehdä päiväreissun Oxfordiin. Suojatien yli kävellessämme nuori nainen kysyi minulta englanniksi, että olenko se juontaja Suomen Aamu-tv:stä. Hoomoilasena kysyin, että mistä sä sen tiedät!
Nainen vaihtoi kielen suomeksi ja kertoi olevansa Aamu-tv:n fani. Hän työskenteli Oxfordin yliopistossa.
– Nainen vei meidät työpaikalleen ja esitteli yliopistoa. Huikea paikka, jonne ulkopuolisilla ei yleensä ole mitään asiaa, Wancke intoilee.
Hän kertoo juttelevansa ihmisten kanssa mielellään sekä työkseen, että töiden ulkopuolella. Negatiivisen kommentoinnin kohteeksi hän ei ole joutunut.
– Pitää ihan koputtaa puuta. Minua on aina kohdeltu tosi kauniisti, hän kiittelee.