Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio: Notre Damen kellonsoittaja on huikea

Heti alkukohtaus salpaa hengityksen: miten pienehkö näyttämö on saatu muuttumaan suureksi katedraaliksi, jossa on syvyyttä, korkeutta ja leveyttä? Lavastaja Marjatta Kuivaston mielikuvitus ja ammattitaito näkyvät niin värikkäissä lasimaalauksissa, elävissä veistoksissa, lukuisissa kirkonkelloissa kuin jykevissä hirsirakenteissa.

Georg Malvius on Tampereella tuttu jo Catsin, Sugarin, Les Miserablesin ja Sademiehen ohjaajana.

Näyttelijöiksi Malvius on jälleen onnistunut hankkimaan parhaat mahdolliset voimat. Päätähti Quasimodon esittäjä Petrus Kähkönen valloitti Helsingin Kaupunginteatterissa viimeksi Kinky Boots -musikaalissa, joka nähdään ensi vuonna myös TTT:ssa. Kähkönen saa kellonsoittajaan rujoutta ja koskettavuutta pienin keinoin välttäen karikatyyrimäisyyden.

Ilkka Hämäläinen on juuri jäänyt eläkkeelle Kansallisoopperasta ja on arkkidiakoni Frollona erinomainen. Hän tuo esille kirkonmiehen sisäisen taistelun kiihkeää rakkautta vastaan.

Esmeraldana Josefin Silén tekee ensimmäisen roolinsa valmistumisensa jälkeen. Hän laulaa huikaisevasti ja onnistuu tekemään syvällisen ja hyvän ihmisen, ei niinkään seksuaalisen.

Lari Halme hämmästyttää jälleen laulutaidollaan ammattilaulajien mukana. Hänen roolinsa on ristiriitainen Phoebus, mutta hän saa siihen monia vivahteita.

Risto Korhonen vie kertojana sujuvasti tarinaa eteen päin. Hän on myös pienessä humoristisessa roolissa keinuhevosella ratsastavana kuninkaana mikä nousee ehkä turhan vahvana kokonaisuudesta. Elävät kivipatsaat sen sijaan sopivat tyyliin.

Martin Segerstrålen johtama orkesteri on musikaalin vahva kivijalka. Kamarikuoro Tampere Cappella vahvistaa musiikillista kokonaiskuvaa.