Ihmiset lahjoittavat miljoonia euroja keräyksiin, mutta rahalle on entistä enemmän ottajia – Sitoutunut lahjoittaja on arvokas

Kari Havunen ei juokse lipaskerääjää karkuun. Hän kokee, että työvuosien aikana tienatusta eläkkeestä riittää jaettavaksi muillekin. Myös testamentissaan hän muistaa muita, edunsaajien joukossa on Suomen Punainen Risti. Paula Pohjamo

toimitus

Suomalaiset lahjoittavat vuosittain hyväntekeväisyyteen 150 miljoonaa euroa. Kun mukaan otetaan yksityisten ja yritysten muu tuki järjestöille, lahjoitussumma nousee peräti 500 miljoonaan euroon.

– Kokonaissummassa ovat mukana lahjoitusten lisäksi jäsenmaksut, yksittäiset lahjoitukset ja esimerkiksi järjestöjen arpajaiset, kertoo Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry:n pääsihteeri Pia Tornikoski

Kuulostaa suurelta, mutta sama raha suomalaisilla menee vuosittain kuplavesiin eli kivennäisvesien ostoon. Ruotsissa vastaavana vertailulukuna käytetään asukkaiden jäätelö- ja makeisostoja.

Hyväntekeväisyyden suosio on nousussa, mutta samaan aikaan myös lahjoituksia tarvitsevia järjestöjä on entistä enemmän.

– Yhdistyksessämme on mukana 63 järjestöä. Arvioiden mukaan Suomessa on parisataa lahjoituksia pyytävää järjestöä, Pia Tornikoski kertoo.

Yhdistykset eivät käytä sanaa kilpailu, mutta tosiasia on, että järjestöjen on tehtävä aikaisempaa enemmän töitä löytääkseen kohteilleen suopeat lahjoittajat.

Lahjoittajia haetaan melko perinteisin tavoin eli usein henkilökohtaisilla yhteydenotoilla. Varainhankkija saattaa pysäyttää tulevan lahjoittajan kadulla tai soittaa kotiin. Vaikka moni sanoo "ei kiitos", aina joskus kohdalle osuu se varainhankkijaa ilahduttava "joo", kuten International Suomen varainhankintajohtaja Nora Huhta sanoo.

– Meillä Planissa on tällä hetkellä noin 27 000 lahjoittajaa, joista reilu puolet on kummeja. Lisäksi on lahjoittajia, jotka eivät kaipaa omaa kummilasta.

Arvioiden mukaan Suomessa on parisataa lahjoituksia pyytävää järjestöä.

Kummit ja kuukausilahjoittajat ovat tärkeitä, sillä he takaavat jatkuvuuden ja tekevät toiminnasta ennakoitavaa.

– He ovat todella sitoutuneita. Heidän ansiostaan voimme suunnitella toimintaa.

Planin lahjoittajat ovat usein työelämässä olevia naisia, joilla on mahdollisuus lahjoittaa kuukausittain. Tai sitten nuoria naisia, jotka ovat kiinnostuneet kansainvälisistä asioista.

Erityisen mieluisia lahjoittajia ovat he, jotka muistavat järjestöjä testamenteissaan. Jotta lahjoituksista ei tarvitse riidellä, niistä kannattaa mainita sukulaisille.

– Testamenttia tehdessä kannattaa miettiä omat läheiset ensin, sitten jättää järjestöille, Nora Huhta neuvoo.

Vaikka käteisen käyttö on vähentynyt, vanha kunnon lipaskeräyskin on voimissaan. Anonyymi auttamisen ilo on yhä arvossaan.

– Meillä esimerkiksi Nälkäpäivän lipaskeräykset tuottavat noin miljoona euroa. Lisäksi punaiset liivit ja lipas muistuttavat monia lahjoittamaan tilin kautta, kertoo SPR:n eli Suomen Punaisen Ristin varainhankintapäällikkö Anna Laurinsilta

Luonnonkatastrofit saavat suomalaiset lahjoittamaan, mutta sota-alueille on entistä vaikeampi saada rahaa. Ihmiset ovat turtuneet.

– Esimerkiksi Syyrian sota on jatkunut pitkään, eikä enää ole näyttää sellaista kauheutta, joka saa ihmiset lahjoittamaan, Anna Laurinsilta toteaa.

Joulun alla yksi näkyvimmistä keräyksistä on viime viikolla alkanut Hyvä Joulumieli -keräys, joka on Mannerheimin lastensuojeluliiton ja SPR:n keräys. Se toteutetaan yhteistyössä Ylen kanssa. Tavoitteena on hankkia 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja vähävaraisille, Suomessa asuville lapsiperheille.

Tänä vuonna lahjakortteja jaetaan 28 000 kappaletta. Keräystavoite on 1,96 miljoonaa euroa.

– Se on paljon rahaa, mutta yleensä olemme päässeet keräystavoitteeseen, kertoo SPR:n sosiaalisen työn koordinaattori Maaret Alaranta

– Lahjan saajalle 70 euron arvoinen ruokalahjakortti on erittäin merkityksellinen. Kortit jaetaan lapsiperheille, jotka ovat oikeasti avun tarpeessa.

Kortteja ei voi itse hakea, vaan ammattilaiset kartoittavat tarpeen. Kortteja jakavat esimerkiksi sosiaalitoimen, seurakuntien ja kouluterveydenhoidon työntekijät.

Jos rahasta ei ole tiukkaa, ei 70 euron lahja tunnu maailmaa mullistavalta. Toisille se on iso raha.

– Sen turvin vanhemmat voivat ostaa lapsille jotain pientä. Palautteissa kiitetään, että lahjakortin ansiosta perheeseen on saatu joulufiilistä.

Lähestyvä joulu saa monet lahjoittamaan, ja moni on myös halukas ottamaan lahjan vastaan. Vastuulliseen lahjoittamiseen kuuluu, että rahasta kohtuuton osa ei mene kuluihin, Pia Tornikoski muistuttaa. Kuva: Mirja Hussain Mirja Hussain

Siitä on nyt kymmenkunta vuotta, kun nuori nainen soitti Kari Havusen ovikelloa Varkaudessa.

– Hän oli SPR:n varainhankkija. En ollut suunnitellut ryhtyväni kuukausilahjoittajaksi, mutta siinä hetken juteltuamme lupauduin mukaan, nyt 80-vuotias Kari Havunen muistelee.

– Minä olen aina antanut rahaa hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi lipaskeräyksiin. Enkä ole koskaan laskenut, kuinka paljon lahjoitan. Kuukausilahjoitukseni on vain reilun kymmenen euroa kuussa. Minulla on kohtalainen eläke, eikä lahjoitukseni vaikuta elämiseen.

Vaikka Kari Havunen antaa kuukausittain rahaa, hän ei edelleenkään kävele keräyslippaan ohi antamatta. Lipaskerääjiä on omissa senioritutuissa, ja heidänkin lippaansa paino lisääntyy Havusen ansiosta.

– En juokse kerääjiä pakoon.

Eikä siinä vielä kaikki: myös hänen testamentissaan lukee SPR.

Miksi lahjoitat niin paljon?

– En ole koskaan miettinyt, mitä tästä saan. Mutta uutisia katsoessa usein on mielessä, että niin monella on heikommat olot kuin meillä täällä. Nenäpäivänä opin, miten paljon pienikin lahjoitus voi auttaa muita. Sinnekin lahjoitin muutaman kympin. Varmaan sillä jokin merkitys on.

Euro päivässäSen verranMatias Nivan, 42,tuloista menee Planin kautta Tansaniassa asuvan tytön hyväksi. Oikeasti raha ei mene suoraan tytölle vaan Planin kummiohjelmaan. Sen tuella 12-vuotias tyttö pääsee esimerkiksi kouluun.

– Tämä ajatus lähti, kun puhuin Planin työntekijöiden kanssa. He kannustivat minua kummiksi reilut kaksi vuotta sitten. Olin tutkinut aihetta ja miettinyt sopivaa avun kohdetta. Päätös syntyi, kun puhuin Planin varainhankkijoiden kanssa kadulla.

– Tietokone valitsi minulle kummilapsen sen mukaan, kuka oli eniten avun tarpeessa.

Kummina hän maksaa 30 euroa kuussa, vuodessa 360 euroa.

– Olen toki miettinyt, mitä itse saisin sillä rahalla. Mutta se on noin euro päivässä siitä, että joku lapsi pääsee kouluun. Onhan se minulta pois, mutta annan itse tienaamaani rahaa toisen hyväksi, Matias Niva pohtii.

– Meille koulunkäynti on itsestäänselvyys, kaikille ei ole. Antamalla tytölle mahdollisuuden parempaan elämään tuen koko yhteisöä.

Matias Niva pitää ahkerasti yhteyttä kummilapseensa. Paluupostissa hän saa koskettavan vastineen lahjoitukselleen.

– Kirjeessä lukee "kiitos, kun pidät minusta huolta". Ne ovat suuria sanoja pieneltä ihmiseltä.

Kirjoittaja: Mervi Pasanen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut