Tampereen Muotialassa asuva Johannes Erkkonen on nuorehkoksi kaupunkilais-isäksi harvinaisuus. Töihin pitää päästä, lapsia pitää viedä kouluun ja harrastuksiin, mutta kotitaloudesta ei silti löydy henkilöautoa.
Sen sijaan sieltä löytyy sähköpyörä, useampiakin. Niitä Erkkonen itse on nyt alkanut rakentaa enemmän ja vähemmän tosimielellä.
– Lähtökohtana on tietysti ekologisuus. Aika on vähän sellainen, että se vaatii muunlaisia ratkaisuja liikkumiseen. Ilmasto on muuttunut ja ilmanlaatu on muuttunut, mies alustaa.
Erkkonen on koko ikänsä tykännyt liikkua polkupyörillä. Innostus kehittyi siihen mittaan, että kolme vuotta sitten mies osti elämänsä ensimmäisen sähköpyörän.
Ja pettyi.
– Sehän oli ihan susi koko vehje. Siitä lähti ajatus siihen, että voisin tehdä vaikka itse paremman. Olen varmaan vähän aina ollut hiukan teese-itse-mies, ja harvemmin kaupasta löytyy valmiina sellaista tuotetta johon olisin sellaisenaan tyytyväinen, Erkkonen muistelee.
Sitten alkoi työnteko. Hyönteisteknologian parissa päivätyötään tekevä mies alkoi hankkia itselleen pyörän osia ja rakennella niistä hiljalleen oman näkemyksensä mukaisia sähköpyöriä.
Takapihalta löytyvää Erkkosen rakentamaa sähköpyörää voi kutsua hyvällä syyllä todelliseksi perhepyöräksi. Siitä löytyy paitsi istumapaikat miehen kahdelle pojalle, myös monenlaista lisävarustusta ja lisäherkkua.
– Löytyy peräkärry mihin saa kauppatavarat, ja aurinkopaneelit joilla voi ladata jos käy virta vähiin, Erkkonen esittelee.
Aurinkopaneeli myös lohduttaa heitä, jotka miettivät pitääkö sähköpyörä viedä virtapiuhan päähän aina siinä vaiheessa, kun potku alkaa kulkupelissä käydä vähiin. Juuri akun kesto on ollut yksi asia, josta sähköpyöriä on viime vuosina kritisoitukin: pyörissä valmiina olevissa akuissa saattaa olla niinkin paljon eroa, että toisella akulla ehtii yhdellä latauksella tehdä matkaa 20 kilometriä, kun toisella matkaa ehtii taittaa jopa 180 kilometriakin.
Jos ennen vanhaan käsistään kätevät nuoret miehet halusivat tuunata ja viritellä omia tossumopojaan kulkemaan ennätysvauhtia, edustaa uuden sukupolven Erkkonen ainakin vähän rauhallisempaa lajityyppiä.
Nimittäin: sähköpyörän maksiminopeus on varsin maltillinen 25 kilometrituntia, ja siitäkin voidaan vähän tinkiä siinä tilanteessa kun molemmat pojat ovat kyydissä. Perheen lapset, 7-vuotias Konsta ja 5-vuotias Eetu, ovat tottuneita kulkupeliin ja myös hyvin innostuneita sähköpyörästä.
– Se on kiva ettei tule kaasuja eikä ole sitä..., aloittaa Konsta.
– Pakoputkea, täydentää isä-Erkkonen vanhimman poikansa ajatuksen.
Tällä hetkellä Erkkonen on tehnyt kolme sähköpyörää. Lähipiiri on innostanut miestä siihenkin suuntaan, että tuotteiden suhteen kannattaisi miettiä pientä sivutoimeakin. Kun on ollut selvästi havaittavissa, että ekologiseen teknologiaan syventynyt mies osaa asiansa, voisi kaupallisia markkinoitakin riittää.
Erkkonen suhtautuu kaupalliseen potentiaaliin mietteliäästi.
– Mielestäni sähköpyörissä on edelleen se ongelma, että niissä on valtavasti puutostiloja. Ihmiset ovat sikäli olleetkin kovin kiinnostuneita siitä, millaisia pyöriä teen, mutta jos ajatellaan bisneksen kannalta, niin se on tällä hetkellä varsin alkutekijöissä.
Bisnestä tärkeämpää Erkkoselle on asiaan liittyvä eettinen arvomaailma.
– Meidän kaikkien pitäisi miettiä sitä, millaisen maailman olemme lapsillemme jättämässä.