Teatteriarvio: TT:n Niskavuoren Heta on huippuesitys – "Kevään iloisin yllätys"

Eeva Hakulinen tekee Hetana uskomattoman upean roolin ja Teijo Eloranta tukee häntä pienin harkituin elein. Heikki Järvinen

Katariina Fleming

Liisa Mustosen ohjaama Niskavuoren Heta on kevään iloisin yllätys. Hella Wuolijoen vuonna 1950 kirjoittama näytelmä on saanut raikkaan tulkinnan.

Mustonen ohjasi saman näytelmän Juvalle vuonna 2012, mutta halusi palata aiheen pariin.

Nyt ei olla tyypillisissä pirttilavasteissa, rimoista rakennetut seinät ovat kuin häkki, jossa Heta elää katkerana. Puvut ovat ajattomia, tummia pitkiä helmoja.

Virolaissyntyinen Wuolijoki on onnistunut Niskavuori-sarjassa tarkkanäköisesti kuvaamaan suomalaista kansanluonnetta.

Suuren rusthollin tytär Heta on ihastunut ison talon isäntään, Santeriin, ja tulee raskaaksi. Santeri ottaakin vaimokseen Esterin ja Heta naitetaan talon rengille Akustille. Veli, Juhani Niskavuori, ostaa heille vaatimattoman Muumäen torpan.

Näytelmä alkaa häiden tanssimisella, musiikki on kuin argentiinalaista tangoa. Hetan valkoinen puku hehkuu, muut ovat mustissa. Kaikilla on tanssitettavina mustia isoja ihmisnukkeja. Kesken häiden Heta heittää kukkakruununsa ja huntunsa nurkkaan ja vaatii heti muuttoa. Hän parahtaa kuin rukouksen: Anna mulle armoa. Anna mulle voimaa.

Vaatimaton torppa ei Hetaa miellytä ja hän vaatii, ettei ketään päästetä käymään ennen kuin uusi pytinki on valmis. Siihen kuluu 17 pitkää vuotta, mutta talo on komea ja muutaman metrin Niskavuorta pidempi.

Akusti onnistuu kasvattamaan tilan pitäjän suurimmaksi ja ostaa vielä kartanonkin. Hetalle Akusti on silti aina renki eikä hän lapsiakaan halua kouluttaa. Akustin saamat lukuisat puheenjohtajuudet ja kunnianosoitukset Heta kuittaa tokaisemalla Eikö nyt pitäjästä parempaa löytynyt.

Teijo Eloranta tekee Akustin roolin vähäeleisesti ja viisaasti. Hän saa Hetan pään kääntymään hienotunteisella maanittelulla. Heta huomaa Akustin arvon vasta, kun on liian myöhäistä.

Näytelmä on kirkkaasti Eeva Hakulisen suuri voitto. Olen nähnyt lukuisia versioita Hetasta, mutta en koskaan näin tarkkaan punnittua ja sisäistettyä tulkintaa. Hakulisen Heta on äkäinen, vihainen ja katkera, mutta hänestä aukeaa välillä pieniä säteitä, jotka paljastavat sisäisen tuskan. Tämä roolityö jää teatterihistoriaan.

Cécile Orblin tekee Siipirikkona ja Aliina-tyttärenä hienot roolit. Hänen viimeinen katseensa äitiin vihlaisee kylmyydellään.

Antti Tiensuu on poikana ja kyläläisenä jälleen erinomainen. Ville Majamaan Lammentaustan isäntä on joviaali rauhan mies. Tom Lindholm, Aliisa Pulkkinen ja Ritva Jalonen täydentävät upean kokonaisuuden taitavilla roolisuorituksillaan.

Teatteriarvio

Ohjaus Liisa Mustonen

Lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen

Pukusuunnittelu Mari Pajula

Valosuunnittelu Tiiti Hynninen

Äänisuunnittelu Maura Korhonen

Koreografia Nina Mamia

Kampausten ja maskien suunnittelu Kirsi Rintala

Rooleissa Eeva Hakulinen, Teijo Eloranta, Ville Majamaa, Cécile Orblin, Tom Lindholm, Aliisa Pulkkinen, Ritva Jalonen, Antti Tiensuu

Ensi-ilta TT-Frenckell- näyttämöllä 30.1.2020

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut