Taktinen äänestäminen on noussut puheenaiheeksi vaalien alla. Tiivistetysti kyse on siitä, että äänioikeutettu ei äänestä parhaaksi katsomaansa ehdokasta, niin kuin vaalissa kansanvallan toteutumiseksi tulisi tehdä. Taktisessa äänestämisessä ääni voidaan antaa esimerkiksi epämieluisaa vaihtoehtoa vastaan kuin kaikkein mieluisimman puolesta.
Valinnan nostaa esiin poikkeuksellinen vaaliasetelma. Puoluekentän blokkiutuminen eli jakautuminen poliittisiin leireihin ja toisaalta hallitusasetelman kimuranttius tekee vaihtoehdosta houkuttelevamman. Lisäksi kolmen suurimman puolueen kilpailu on äärimmäisen tiukka.
Eniten taktikointi on aiheuttanut pärinää hallituksen kolmikon demarien, vihreiden ja vasemmistoliiton välillä. Taustalla on demarien vaalitaktiikka, jossa puolue kohotti itse itsensä vuodenvaihteessa vielä tukevassa gallupjohdossa olleen kokoomuksen vastavoimaksi ja ainoaksi realistiseksi esteeksi porvarihallituksen tiellä.
Kummassakin vihreät ovat oikeassa, mutta juuri nyt demarien taktiikka puree.
Erityisesti gallupalhoon juuttuneita vihreitä demarien peliliike on sapettanut. Paitsioon pelatut vihreät ovat viime päivinä muistutelleet äänestäjiä siitä, että omia arvoja ei saa uurnalla unohtaa. Myös taktikoinnin epävarmasta lopputuloksesta on muistuteltu. Kummassakin vihreät ovat oikeassa, mutta juuri nyt demarien taktiikka puree.
Vielä muutama vuosi sitten suomalaisen poliittisen kentän uskottiin lähitulevaisuudessa rakentuvan kahden identiteettipuolueen eli arvoliberaalin tulonsiirtopuolue vihreiden ja konservatiivisen ja talouskuria korostaneiden perussuomalaisten ympärille.
Nyt profetia ei näytäkään toteutuvan. Koronavuodet palauttivat sitä ennen kipuilleet perinteiset vanhat valtapuolueet politiikan vetovastuuseen.
Demarien jyrkkä porvariretoriikka on johtanut siihen, että poliittisen kentän tärkein vastakkainasettelu rakentuu nyt vaalien alla SDP:n ja kokoomuksen välille. Vedenjakajana on ennen kaikkea talouspolitiikka. Paradoksaalista on se, että vastakkainasettelusta huolimatta sinipuna on edelleenkin todennäköisin lähtökohta hallitustunnusteluille. Vai onko enemmistöhallitusten aika sittenkin ohi?
Hyviä kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Moni pohtii nyt, antaako taktisen äänen vai tavallisen äänen ja kuka siitä lopulta hyötyy. Kumpikin on toki parempi kuin ei ääntä lainkaan.