Ihminen haluaa olla sosiaalinen ja saada todellista elämäänsä sisältöä ja edes yhden aidon ystävän, koiran. Korona-aikana oli myyjien markkinat. Koiramäärän lisääntyminen keskustassa näkyy ja kuuluu.
Koiran hankkija uskottelee itselleen ja lähipiirilleen, että kuinka helppoa elämä on koiran kanssa. Käydään lenkillä, ollaan ulkona ja pysytään itse samalla aktiivisena, kunnossa.
Ongelmat alkavat pennun tullessa taloon. Kuluu vain hetki, kun se ihana pikkupallero kasvaa, järsii tuolien jalat, pissaa ja kakkii lattialle ja ikävissään yksinjätettynä haukkuu ja vinkuu kaikki päivät. Ja kasvaa hetkessä romuluiseksi oman tiensä kulkijaksi, joka paitsi määrää ulkona suunnan myös vauhdin.
Pieni koira tarvitsee saman koulutuksen kuin isokin selvitäkseen ongelmitta tässä ihmisten yhteiskunnassa. Pelkohaukkuja ilmentää susien laumakäyttäytymistä ja haukullaan etsii lajitovereitaan kokiessaan olevansa uhattuna.
Koirien pitää saada sosiaalistua oikeassa kehitysvaiheessaan toisiin ihmisiin, toisiin koiriin, oppia erilaisiin ympäristöihin ja ääniin, liikenteeseen ja liikkumiseen – etenkin kaupunkimaisessa ympäristössä. Koiran kohtaaminen toisen koiran kanssa on yhtä tavallista kuin toisen ihmisenkin kohtaaminen. Ei tarvitse astua sivuun, antaa namia - tehdä normaalista epänormaalia, tapahtuma.
Kun palkitseminen osuu väärään hetkeen, vahvistetaan sillä koko elämänmittainen ongelmakäyttäytyminen.
Ikävää on, kun tarkkaavaisuus herpaantuu ja koira hyökkää haukkuen takavasemmalta rauhassa ohi kulkeneen toisen koiran ja sen ohjaajan perään.
Rodunvalinnassa tehdään varmaan eniten söpöysvirheitä. Ei oteta selvää koirien käyttötarkoituksesta, rodun historiasta, terveydestä. Ei nähdä aikuisia saman rodun edustajia. Jos rotukuvauksessa mainitaan, että koira tarvitsee paljon liikuntaa, se tarkoittaa, että koiran pitää saada todella paljon liikkua. Ei vain pikapissat ja kakat kotinurkilla aamulla ja illalla.
Koiria on turha syyllistää niiden jättämistä jätöksistä. Koirat merkitsevät niillä reviirejään ja tekevät tarpeensa useimmiten samoille alueille. Sisältöä niissä on lajitovereille enemmän kuin tekstiviesteissä.