Kiusaaminen on ikuisuusilmiö, joka elää sitkeästi, vaikka sitä kuinka yritetään nujertaa. Kiusaamista tapahtuu kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat.
Sosiaalinen media on kiusaajien luvattu maa. Siellä, usein nimimerkin takaa, ilkeily pääsee vapaasti valloilleen. Toisinaan käynnissä on oikea kiusaamiskilpailu, kuka kiusaa ketterimmin ja kiivaimmin.
Ulkonäköön kohdistuva kritiikki on kiusaamisen aatelia. Kun muut argumentit loppuvat, isketään ulkonäkökortti pöytään. Tämä on hämmentävän yleistä sosiaalisessa mediassa - jopa ”asemassa olevien” taholta. On hyvä muistaa, että ulkonäköä koskeva kritiikki on henkistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan ei tarvitse olla toistuvaa satuttaakseen syvästi. Yksi tikarin terävä kommentti voi jäädä vuosiksi mieleen.
Puhutaan tunnetaito-opetuksen lisäämisestä kouluissa. Sosiaalista mediaa seuratessa nousee ajatus, että aihetta käsittelevä kertauskurssi tekisi hyvää monelle aikuisillekin. Pitäisikö hyväksytysti suoritettu itsehillintäkurssi olla edellytys twitteristiksi ryhtymiselle?