Kevään eduskuntavaalien lähestyminen kiristää monen työtahtia. Tampereella ja Pirkanmaalla tehdään nyt työtä sen eteen, että monet pettymykseen johtaneet odotukset toteutuvat tulevalla hallituskaudella.
Maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen muistuttaa tämän lehden uutisjutussa, että hyvät perustelut ja aukottomat argumentit eivät auta, jos poliittinen selkänoja niiden takana ei pidä.
Pirkanmaalla kipuiltiin pitkään ministeripulasta ja siitä, että paikallisia päättäjiä kipusi liian harvoin puolueiden kärkipesteihin. Nämä ajat ovat nyt takana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tamperelaisia on noussut avaipaikoille liki puoluekentän laidasta laitaan. Selkänoja tuntuisi nyt vahvalta.
Siltarumpu-Suomen puolesta lobbaavat ovat edelleen vaativimpia ja itsetietoisimpia.
Tosin moni on ehtinyt pettyä siihen, että liikenneministerinä hallituskauden aloittanut pääministeri Sanna Marinin ei ole pitänyt esimerkiksi päärataa näkyvämmin esillä. Pääministeri on muutenkin pitänyt huolen siitä, että ainakaan kotiinpäin vedosta häntä ei ole kaudellaan voinut syyttää. Voi olla, että todennäköisimmin turkulainen tuleva pääministeri ei jätä käyttämättä tilaisuutta Turun-radan edistämiseen monta kertaa tärkeämmän ja vaikuttavamman pääradan kustannuksella.
Eurokilpailu maakuntien välillä kovenee koko ajan. Pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle ovat kasautuneet yritysten pääkonttorit ja valtion virastot ja niiden mukana taloudellinen toimeliaisuus ja poliittinen valta. Pääkaupunkiseudulla väestön ja liikenteen määrällä on helppo perustella investointeja, vaikka niiden panos–tuotos-suhde ei niiden rakentamisen puolesta aina puhukaan.
Itä- ja Pohjois-Suomessa investointeja taas vaaditaan kasvun siemeneksi. Merkkejä tämän argumentin onnistuneesta käytöstä ovat monet ei mistään ei mihinkään johtavat moottoritiet maakuntakeskusten liepeillä. Siltarumpu-Suomen puolesta lobbaavat ovat edelleen vaativimpia ja itsetietoisimpia.
Tampere ja Pirkanmaa ovat jääneet pitkään väliinputoajaksi Suomen aluepoliittisella kartalla. Pirkanmaan pitäisi kasvattaa terävät kulmahampaat, totesi maakuntajohtaja Ahonen jutussa. Kakkoskeskuskaan ei saa automaattisesti euroja ja ei-tehtä-tästä-ny-numeroon-asenteella ei ainakaan pärjää.
On hankala kuvitella, että esimerkiksi ysitien Alasjärven ja Oriveden välin kaltainen tukkoinen ja vaarallinen tieosuus olisi jumiutunut 20 vuodeksi prioriteettilistojen kärkipäähän, jos se sijaitsisi joko pääkaupunkiseudulla tai Itä-Suomen maakuntakeskuksen kupeessa.
Ilman poliittista päätöstä vastaansanomattomatkaan argumentit eivät välttämättä riitä.