Sosiaalinen media on saanut meidät kaikki epäsosiaalisiksi.
Negatiivinen uutinen on uutinen ja jokainen arkinenkin vastoinkäyminen pitää nyt jakaa somessa ja kuormittaa omilla pikku murheilla niihin syyttömät ihmiset.
Osansa saavat kaikki palveluammateissa olevat, kaupan kassat, bussinkuljettajat, opettajat, hoitajat ja niin edelleen.
Elämme niin kuin meiltä olisi riistetty onnellisen elämän edellytykset.
Ja kuitenkin: meidän asiamme ovat isommassakin mittakaavassa tosi hyvin.
Meillä on oma maa ja saamme puhua omaa kieltämme. Meillä on vapaus harjoittaa omaa uskontoa tai olla harjoittamatta.
Jokainen arkinenkin vastoinkäyminen pitää nyt jakaa somessa.
Meillä on oikeus olla samaa mieltä ja olla eri mieltä. Mielipiteemme voimme julkaista – eikä kukaan sulje meitä vankilaan tai vankileirille mielipiteidemme vuoksi.
Meillä on hengittämiseen puhdasta ilmaa kaupungeissakin. Kansallisaarteemme vesi on kaikkien saatavilla juotavaksi ja nautittavaksi. Kukaan ei tuhoa kotejamme ohjuksin. Lapset saavat opetusta ja edelleen monet valmistuvat ammattiin ja perustavat perheitä ja saavat lapsia.
Lapsille on päiväkoteja ja kouluja joissa on vettä ja sähköä, seinät ja katto. Yliopistoissa saavat opetusta miehet ja naiset, lääkäriä ei tarvitse valita oman sukupuolen perusteella.
Saa pukeutua omiin vaatteisiinsa, omien mieltymystensä ja säänkin mukaan.
Kaupoissa riittää elintarvikkeita jokaiseen makuun. On kauppoja ja kaupoissa on tavaraa. Polttoainetta riittää jakeluasemilla. Junat, bussit, metrot ja ratikat kuljettavat.
Voimme matkustaa maamme sisällä maasta pois rajoituksitta,ilman pelkoa.
Tämä ei ole itsestäänselvyys. Hereillä pitää olla.
Pysähdy.
Emme saa antaa ahdistuksen valloittaa mieltämme ja rynnätä jokaisen kaupalliselta pohjalta laskelmoidusti tehdyn uhkakuvan perässä tekemään hölmöyksiä.
Tässä voimme ottaa omassa elämässämme käyttöön säännön nro 68; älkäämme ottako itseämme turhan vakavasti.
Kirjoittaja on Tamperelaisen vieraskynäilijä.