Aamuin ja illoin kolatessani lumituiskun ja teiden aurauksen jälkeen pihatietä auki jään usein vetämään henkeä ja siinä samalla pohtimaan erinäisiä asioita, tänään esimerkiksi tätä hulevettä.
Hulevesimaksu on hienosti sanottuna fiskaalinen vero. Sitä kerätään kaikilta, satoi tai paistoi, valuu tontilta vettä tai ei. Rahat menevät pohjattomaan kaupungin kassaan.
Hulevesimaksu on vähän YLE-veron kaltainen maksu; pakko maksaa katsoi tai ei.
Nyt talvella hulevesi tulee toisessa olomuodossa eli lumena.
Kaupungin urakoitsijat kuuraavat pyöräteitä ja jalkakäytäviä ja ajoväyliä meidän taaperrettavaksi.
Sehän on tuiki tavallista, että ensin aurataan pyörätie, sitten aikojen päästä jalkakäytävä ja sen jälkeen suurtehoauraaja auraa ajotien ja tukkii uudelleen sen juuri auratun jalkakäytävän ja pyörätien.
Siellä tien ja jalkakäytävän takana, lumivallin tuolla puolen, asuu kiinteistön omistaja tai asukas, joka saa tarttua lapioonsa ja kolaansa päästäkseen omalta pihaltaan liikkeelle.
Talvellakin keli ja sää vaihtuu nopsaan. Suojasäällä aurattu valli jäätyy kivikovaksi pakkasella.
Tämä on jokavuotinen kiusa ja koskettaa kaikkia pien- ja rivikotiasujia.
Pitäisin sangen kohtuullisena, että edes pieni osa hulevesimaksuista ohjattaisiin omakotialueiden tehostettuun auraukseen. Ja että ne lumikasat vietäisiin hipi-hipi-vauhtia pois risteyksistä, suojateiden edestä ja katuparkeista keskustassa.
Tampereella on erikoinen käytäntö hulevesissä. Jotkut kiinteistöt saavat ohjata katoilta tulevat sulamisvedet ränniä pitkin ja edelleen jalkakäytäville. Sähkövastus estää rännien jäätymisen ja suojasäällä vesi valuu jalkakäytävälle, johon se sitten jäätyy pakkasella.
Jos asiaa yrittää jotenkin saada korjattua, ottamalla yhteyttä vaikkapa kaupungin palveluosastoon tai kiinteistön omistajaan, tekee turhaa työtä. Keväällä ja kesällä asia onkin taas vuodeksi unohdettu, seuraaviin pakkasiin asti. Olet vain mielensäpahoittaja!
Kun joku sitten kaatuu ja teloo itsensä, pitää kaatujan olla sen verran tolkuissaan, että löytää todistajat tapahtuneelle, dokumentoi kaiken ja aloittaa toivuttuaan pitkän prosessin, jolla haetaan sitä, kuka on vastuussa ja kenen pitää maksaa vahingosta.
Vahingonkorvauslaki lienee hyvin yksiselitteinen. Asiat tykkää, että ne hoidetaan, kaikkein eniten jos ne tehdään ennakolta, ennen vahinkoa.
Meillä on kaupungilla oikein pyöräagentteja pyöräteiden turvallisuutta raportoimassa, ehkä tarvitaankin lumiagentteja? Rahaa meiltä on kerätty – käytetään sitä oikein!
Jokainen omakoti- ja rivitaloasuja on kokemusasiantuntija ja veikkaan, että useimmat toivovat jotakin parannusta tähän asiaan.