Lasse Kaleva väittää Tamperelaisen kolumnissaan 21.12., että Venäjän Ukrainaa vastaan aloittama laiton hyökkäyssota ei olisi syyllinen energianhintakriisiin.
Vuonna 2021 Suomi toi tilastokeskuksen mukaan Venäjältä 12 prosenttia puupolttoaineista, 67 prosenttia fossiilisesta öljystä, noin 95 prosenttia maakaasusta, yli 50 prosenttia hiilestä ja yli 50 prosenttia tuontisähköstä eli noin 12 prosenttia koko vuoden 2021 sähkönkulutuksesta.
Nopein vaihtoehto on tuulivoima.
Ainoa mahdollisuutemme edullisempaan energiaan on rakentaa nopeasti lisää tuotantoa, tai valita puolemme, hylätä länsimaat ja liittyä Venäjän sodan tukijoihin. Sodan tukeminen ei luonnollisesti ole vaihtoehto, vaan olisi ensimmäinen askel polulla, jonka päässä odottaisi Valko-Venäjän kaltainen asema Venäjän vasallivaltiona.
Uuden energiantuotannon lisäyksenä nopein vaihtoehto on tuulivoima. Vuonna 2022 Suomeen rakennettiin yli 1 000 megawatin edestä uutta tuulivoimakapasiteettia. Tämä rakennustahti tulee onneksi vielä tulevina vuosina kiihtymään merkittävästi. Harkittava olisi Wärtsilän HS:ssä 18. joulukuuta esittämää hybridiratkaisua, jonka avulla saataisiin muutamassa vuodessa rakennettua Olkiluoto 3:n verran päästötöntä perusvoimantuotantoa joka perustuu tuulivoimaan, vetyyn ja akkuratkaisuihin.
Kalevan väitteestä turpeeseen perustuvasta dieselin tuotannosta on hyvä huomata, että hänen suosittelemansa tuotantomuoto – jos se edes toimii – tuottaisi hänen kirjoituksensa mukaan hukkalämpönä Suomen kaukolämmön tarpeen verran lämpöä. Lämpöä tarvitaan siellä missä ihmiset asuvat. Tämä dieseltuotanto turpeesta pitäisi siis toteuttaa hajautettuna tuotantona isojen kaupunkien lähistössä.
Vaikka teknologia toimisikin, on vaikea kuvitella tämän olevan taloudellisesti kannattavaa. Olisikin kiinnostavaa kuulla lisää yksityiskohtia ja dataa siitä, että minkä hintaista tämä turvediesel olisi, olisiko hinta edes alle 5 euroa litralta?
Kirjoittaja on energiatekniikan insinööri