Joulupukki on tuonut kiliteille paketteja. Monessa niistä on ollut kirja. Juuri joulun alla ilmestynyt Seppo Rantasen ja Pauli Ruoholahden Pitkät pojat jäi varmasti suosikkidekkaristien ja tähtikirjailijoiden varjoon, vaikka monille tamperelaisen kunnallispolitiikan lähivuosikymmenistä kiinnostuneille on ollut tarjolla luku- ja muisteluhetkiä pyhille.
Yhteiset omakustannemuistelmat ovat ennen kaikkea kaksikon näkemys siitä, mitä kokoomuksen ja demarien aseveliyhteistyö tarkoitti käytännössä 1980-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuvuosiin ja mitä heidän mukaansa sen ansioiksi Tampereen kehityksessä voidaan laittaa.
Näkemys on kiinnostava ja tärkeä, sillä varsinkin vuosituhannen taitteen molemmin puolin viimeisen kaupunginjohtajan Jarmo Rantasen luottomiehet varmistivat kokoomuksen ja demarien valtuustoryhmien vetäjinä pohjat useimmille tärkeille päätöksille. Odotetut tulkinnat löytyvät myös vuoden 2006 pormestarivalinnasta, jossa kaksikko sysättiin sivurooliin, kun Timo P. Nieminen (kok) valittiin pormestariksi demarien sijasta vihreiden ja TaPu:n tuella.
Rantanen ja Ruoholahti eivät ole ainoat korona-aikana omakustanteisesti parimuistelleet. Pauli Välimäen ja Irene Roivaisen viime vuonna ilmestynyt Virastotalon valtaus: vihreitä muistelmia Tampereen kuntapolitiikasta käy läpi osin ajallisesti samoja tapahtumia – luonnollisesti omin tulkinnoin. Henkiseksi jatko-osaksi Pitkille pojille teos käy siksi, että Välimäki oli keskeinen arkkitehti aseveliakselin hajottaneelle kokoomuksen, vihreät ja TaPu:n yhteen tuoneelle XL-yhteistyölle.
Kolmas huomionarvoinen omakustanteinen muistelmateos viime vuodelta on kunnallisneuvos ja konkaridemari Seppo Salmisen Kunnallispolitiikan aallokossa – Käytännön oppikirja, jossa viides aikalainen tarjoaa näkemyksensä kuntapolitiikan sisäpiirin eri kulmalta.
Maininnan samassa kategoriassa ansaitsee myös ensimmäisen koronasyksyn Jari Korkin Kale, vaikka Otavan kustantama kirja ei huomiolta välttynyt ja näkökulmakin oli huomattavasti Tampereen kuntapolitiikkaa laajempi. Kummolan voi muusta muistelijaviisikosta erottaa myös se, että hänen kuntapoliittisen uransa huippuhetki saattaa olla vielä edessä päin.
Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, sanotaan. Sanontaa ei ole syytä ulottaa muisteleviin politiikan ja yhteiskuntaelämän vaikuttajiin. Kuntapolitiikan tekijöiden omien näkemysten, intressien ja tekemisten perustelujen avaaminen on demokratian kannalta tärkeää. Muistelmissa jokainen puhuu puolestaan. Laajemmat vertailut ja synteesit ovat tulevien historiantutkijoiden asia.