Missä menee kohtuullisen sähkönhinnan raja? Ja kuka sen määrittää?
Pilviin kivunneet sähkönhinnat ovat puhuttaneet ja huolestuttaneet tänä syksynä. Pörssisähkön hinta on kivunnut korkeimmillaan jopa yli 60 senttiin kilowattitunnilta. Tällaiset hinnat hirvittävät ketä tahansa, mutta etenkin niitä, jotka lämmittävät asuntojaan sähköllä.
Jos tuolloin kymmenen sentin pinnassa huidellut hinta tuntui korkealta, nyt moni kiittää.
Korkeita sähkönhintoja nähtiin jo vuosi sitten joulukuussa, kun pörssisähkön hintapiikit kipusivat liki ennätyslukemia. Moni kiirehti jo tuolloin säästämään sähköä, mutta myös vaihtamaan sähkösopimustaan.
Nyt sähkösopimuksen vaihtamisesta ei juuri ole iloa. Esimerkiksi Tampereen sähkölaitos tarjoaa tällä hetkellä uusille asiakkaille ainoastaan pörssisähkösopimusta. Useilla muillakin sähköyhtiöillä on tarjolla vain pörssisähköä tai erilaisia toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia. Harva tarjoaa nyt määräaikaisia sähkösopimuksia tai jos tarjoaa, kuka tahansa ei halua tarttua kahdeksi vuodeksi sopimukseen, jossa sähkön hinta on lähempänä 30 senttiä kilowattitunnilta.
Tällä hetkellä on jopa tuurista kiinni, onko oma sähkösopimus kohtuuhintainen vai ei. Onnellisia ovat ne, jotka ovat sattuneet solmimaan määräaikaisen sopimuksen oikealla hetkellä. Vielä viime keväänä useat yhtiöt tarjosivat kahden vuoden määräaikaisuuksia, joiden hinta oli kymmenen senttiä tai alle sen kilowattitunnilta. Jos tuolloin kymmenen sentin pinnassa huidellut hinta tuntui korkealta, nyt moni kiittää.
Osa sähköyhtiöistä on lähtenyt tekemään erilaisia ratkaisuja. Julkisuudessa on ollut esillä niin sanottu Kokkolan malli. Kokkolan energia irtisanoi syyskuussa kaikki Kokkolan alueen ulkopuoliset sähkösopimukset. Yhtiö myy sähköä vain alueen asukkaille. Yhtiö otti lokakuussa käyttöön hintakaton, joka on 16 senttiä kilowattitunnilta ilman arvonlisäveroa.
Kaikki eivät ole niin onnekkaita. Nyt joudutaankin pohtimaan, mitä tehdä, kun kaikilla ei ole varaa maksaa sähkölaskujaan.