Nysse kaavailee siirtävänsä 7 linjan päätepysäkin pois Kalkusta, mikä tarkoittaisi sitä, että peränurkan kalkkulaisille tulisi kilometrin matka ensimmäiselle pysäkille.
Miten voi olla niin, että ainakin näennäisesti tasa-arvoisessa kaupungissa toisia alueita kehitetään isolla rahalla ja toisten alueiden palveluita heikennetään?
Palveluiden heikentäminen hankaloittaa ihmisten arkea ja lisäksi vaikuttaa asuntojen arvoon. Samalla, kun keskustan alueen asuntojen arvo nousee muun muassa ratikan myötä, toisaalla arvo laskee, kun joukkoliikennettä heikennetään entisestään. Ensin Kalkussa karsittiin linjojen määrää ja nyt viedään pysäkitkin.
Perusteluiden mukaan 110 nousua päivässä ei riitä. Eräänkin muutosta edustavan henkilön mukaan on mukavaa kävellä kesällä pidempi matka, vaikka hän ei olekaan se, joka tämän kilometrin joka arkipäivä kävelisi. Niin ja Suomen kesähän on tunnetusti pitkä.
Sama kilometrin matka kuljettaisiin niin sateessa, loskassa kuin pakkasessakin. Kauppakassien kanssa, pienen lapsen kanssa, kipeillä jaloilla, arjen kiireessä. Osa kulkee bussilla kaksi kertaa päivässä arjen jokaisena päivänä, lapset, ikäihmiset, nuoret ja aikuiset.
Yksi kilometri pienellä paikkakunnalla olisi ymmärrettävä, mutta nyt on kyse Tampereen kokoisesta kaupungista. Me täällä peränurkassa maksamme täysin samat verot Tampereen kaupungille kuin kaikki muutkin vaikka Nokian rajalla asummekin. Meitäkin tulisi kaupunkilaisina arvostaa vähintäänkin bussipysäkin verran.