Tuula Marjatta Kivistö syntyi 25. helmikuuta vuonna 1937 Viipurissa kirjapaino-isä Paakkasen seitsenhenkisen perheen keskimmäisenä lapsena.
Sotaa paennut evakkoperhe pääsi asumaan Tampereen Nekalan rintamamiestaloon. Lapset kävivät Nekalan koulua, jonka kuuluisan lapsikuoron toimintaan nämä musikaaliset koululaiset mieluusti osallistuivat. Tuulan syvä rakkaus tähän kuoroon säilyi läpi hänen koko elämänsä. Myös Rantaperkiön Iskun voimistelu, jonka paraati- ja valioryhmään hän kuului, täytti hänen nuoruusvuotensa balettiopintojen ja ammattikoulun ohella.
Ensimmäinen työpaikka oli konttoristina Tampellan tehtaalla. Hänen liikunnallinen lahjakkuutensa herätti tehtaan johdon huomion ja niinpä muutaman vuoden kuluttua Tuula nimitettiin tehtaan liikunnanohjaajaksi.
Tuulan työ tuotti positiivisia tuloksia, joten reilun 20 vuoden jälkeen Tampereen kaupunki nappasi (Tuulan oma ilmaisu) hänet kulttuuriohjaajaksi. Se oli työ, jossa idearikas nuori nainen pääsi toteuttamaan valtavaa osaamisrepertuaariaan koko kulttuurin saralla.
Hän perusti Tampereelle vesijumpat, ideoi TV-jumpat ja seniorityöhön erikoistuen kasvatti kaupunginosatoimintaa neljästä kerhosta 22:een ja loi niihin mittavaa kulttuuritoimintaa. Hän ideoi unohdettuun Viikinsaareen naistenillat. Ne käsittivät jumpan, saunan ja kulttuuritunnin, jonka ohjelmat ulottuivat musiikista plastiikkakirurgiaan.
Rakastakaa, rakastakaa oli hänen lempilauseensa.
Kerhojensa jäsenistä hän perusti vilkkaasti toimineen Sekasirkuttajat-kuoron, jota hän johti viime vuosiin asti. Tampere-talon ison salin hän keräsi täyteen kymmenen kertaa upeilla konserteilla, joissa esiintyjinä paikallisten taitajien lisäksi vierailivat muun muassa hänen serkkunsa Ossi Runne ja iki-ihana Leif Wager.
Samoja taiteilijoita hän käytti myös useilla organisoimillaan Silja Euroopan Elämänkaari-laivaristeilyillä. Bussilasteittain hän vei kuljetti sekä kotimaan että ulkomaiden, Pohjoismaat, Baltia, Keski-Eurooppa, kulttuurikohteisiin kymmenien vuosien ajan.
Tampereen kaupunginvaltuustossa Tuula vaikutti kaksi kautta sosiaalidemokraattien ryhmässä ja johti Valtuustokuoroa. Elämäntyöstään Tuula on saanut useita huomionosoituksia. Tampereen kapunki on palkinnut hänet muun muassa Tampere-mitalilla.
Tuula avioitui nuorena 1950-luvulla. Perheeseen syntyi kolme lasta. Joukko kasvoi lastenlapsista ja lastenlastenlapsista. Perheyhteisö oli Tuulalle kaikki kaikessa. Rakastakaa, rakastakaa oli hänen lempilauseensa. Jälkeläisten myötä Sorin Sirkuksen toiminnan edistäminen oli hänelle sydämen asia. Perheen nuoret ovat edelleen sirkuksen toiminnassa aktiivisesti mukana.
Myös karjalaisuus oli Tuulalle sydämen asia. Hän kertoili mielellään evakkolapsen kokemuksistaan. Ulkoinen olemus oli tärkeä juttu. Asun piti olla ”makee”, hiukset kiharoilla ja meikki kunnossa.
Tuula jäi leskeksi 65-vuotiaana. Viimeisinä vuosina Tuula säteili uuden, syvän rakkauden myötä. Kihlatun menetys pari vuotta sitten oli kova isku.
Tuulan aktiivinen, käsittämättömän energinen toiminta jatkui eläköitymisestä huolimatta aina viimeisiin kuukausiin asti. Tuolijumppaa hän jatkoi kuluvan vuoden kevääseen asti. Ensi vuoden kesäksi hän oli varannut Laikun lavan perinteistä kesäkonserttia varten. Nyt siitä muodostuu Tuulan muistokonsertti.
Tuula Kivistö menehtyi 8. lokakuuta. Yleisölle avoin siunaustilaisuus järjestetään Aleksanterin kirkossa lauantaina 12. marraskuuta kello 11.
Tuula Kivistö oli harvinaisen karismaattinen persoona, suurella sydämellä tehtäviinsä antautunut ihmismassojen innoittaja, ilon ja rakkauden sanoman levittäjä. Ihminen, jota täydellä syyllä voi kutsua Hyvän mielen suurlähettilääksi.
Kirjoittaja oli Tuula Kivistön pitkäaikainen ystävä.