Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Perusopetuksen kehittäminen tarvitsee muutakin kuin euroja – "Oppilaan pitää tehdä valintoja tulevan elämän ammatinvalinnankin suhteen aivan liian nuorena"

Kansanedustaja Sofia Vikman (kok) oli viime viikon Tamperelaisen kolumnissaan huolissaan perusopetuksen tulevista määrärahoista. Raha tietysti ratkaisee monia asioita, mutta se ei onneksi merkitse kaikkea. Suomalainen peruskoulujärjestelmä on kokonaisuudessaan maailmanlaajuisesti ajatellen hieno, sen peruspilareille on hyvä rakentaa, niitä ei pitäisi päästää rappeutumaan.

Ongelmakohdat on tunnistettava ja niihin tartuttava tarvittavin toimenpitein. Jokainen asia tarvitsee peruskorjausta, uuteen kurkottamista – peruskoulussa oppilas edellä. Tämä edellyttää myös rakenteellisia uudistuksia. Pitkään on kannettu huolta nuorten mielenterveysongelmista, jo ensimmäisen luokan oppilaiden häiriökäyttäytymisestä, vastustettu opetuksesta tehtäviä leikkauksia, nostettu esille inkluusion toteuttaminen liian pienin resurssein.

Merkittävä heikko lenkki on kolmivuotinen yläkoulu, johon siirrytään murrosiän kuohuissa kuudennen luokan jälkeen. Hyppy on monelle oppilaalle pelottava ja usein liian vaativa askel.

Luontevan ja oppilaalle turvallisen koulumaailman tarjoaa aito yhtenäiskoulu, joka on muutakin kuin hallinnollinen kokonaisuus. Kun molemmat asteet ovat saman katon alla, kun luokanopettajan ja aineenopettajien yhteistyö on joustavaa, vaikkapa siten, että sama aineenopettaja jatkaa ryhmän kanssa yläkouluun ja oma luokanopettaja on mukana seitsemännen luokan siirtymävaiheessa. Ala- ja yläkoulun sijaitessa samassa pihapiirissä on runsaasti mahdollisuuksia yhteistyöhön yhteisinä tapahtumina, kerhoina ja ilmiöopetuksen monenlaisina toteutuksina.

Nykyisellään toteutettu yläkouluvaihe on yksinkertaisesti liian lyhyt. Tähän tulisi etsiä rakenteellisia ja pedagogisia ratkaisuja. Valtakunnassa tulisi kulkea silmät auki ja nähdä myös hienot yhtenäiskoulu-, inkluusio- ja ilmiöoppimistoteutukset. Taide- ja taitoaineiden tuntimäärät on ajettu yläkoulussa alas, vaikka niiden merkitys lapselle ja nuorelle on monin keinoin todistettu. On ihan käsittämätöntä, että ne ovat valinnaisia seitsemännen luokan jälkeen.

Kaiken keskellä oppilaan pitää tehdä valintoja tulevan elämän ammatinvalinnankin suhteen aivan liian nuorena. Vaikuttaa siltä, että oppilaalla ei tarjota tarpeeksi tilaisuuksia ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita ja kasvaa ja kehittyä monipuolisesti ja rauhallisesti. Iloon ja yhdessäoloonkin tarvitaan tilaisuuksia, jotta opitaan elämään yhdessä.

Opetussuunnitelmat pitää ottaa taas työpöydälle ja lähtökohdaksi työelämän tarpeiden sijaan lapsen ja nuorten tarpeet. Eri aineiden välisen yhteistyön, olkoon integraatiota, ilmiöoppimista, merkitystä tulisi terävöittää. Asioiden liittyminen toisiinsa, maailman näkeminen eri tulokulmista on merkittävä asia ihmisen kasvamisessa. Yhtenäiskoulu ja inkluusio eivät saisi jäädä vain hallinnollisiksi uudistuksiksi, niiden perimmäistä ajatusta tulisi muuttaa käytännöksi oppilaskeskeisyys edellä.

Tärkeintä olisi, että perusopetuksesta lähtee luovia ja hyvän itsetunnon omaavia nuoria, jotka näkevät ja tunnistavat mahdollisuuksia, joita elämä heille tarjoaa ja uskaltavat tarttua niihin.

Kirjoittaja on tamperelainen erityisopettaja ja aluevaltuutettu (sd)