Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kaasupula nostaa sähkön hintaa – Loppuuko Saksassa olut ja WC-paperi?

Maakaasupula Saksassa ilmenee usein eri tavoin. Yhä useampi yritys on hakeutunut selvitystilaan – kuten WC-paperin valmistaja Hakle tai kenkäjätti Görtz. Kuljetusalaa painavat erityisesti polttoaineiden kohonneet hinnat, mutta yllättäviäkin uusia uhkia ilmenee: pakokaasua puhdistavan lisäaineen, ”AdBluen” valmistus uhkaa loppua raaka-ainepulan (maakaasu) vuoksi.

Moni lannoitteiden valmistaja on lopettanut tuotantonsa maakaasun hinnan vuoksi, eikä tällöin synny sivutuotteitakaan, kuten hiilidioksidia, jota puolestaan elintarvike- ja virvoitusjuomateollisuus käyttää. Saksan markkinoilla on tällä hetkellä vain 30–40 prosenttia normaalista hiilidioksidin määrästä. Loppuuko panimoilta hiilidioksidi ja kansalaisilta olut?

Selkeimmin maakaasupula näkyy kuitenkin sähkön hinnoissa. Vaikutukset ulottuvat Suomeen asti EU:n sähkömarkkinoiden rakenteesta ja sääntelystä johtuen.

Monissa maissa, kuten Suomessa, kotitalouksien ahdinkoa tuetaan erilaisin sähkötukipaketein. Nämä eivät ratkaise sähkömarkkinoiden toiminnasta johtuvaa ongelmaa, mutta lieventävät oireita.

Ratkaisua odotetaankin nyt EU:lta.

Sähkönsäästötoimien ohella komission ehdottaa eräänlaista ”Robin-Hood-henkistä” järjestelyä, jolla asetettaisiin katto edullisesti – lähinnä uusiutuvin energialähtein – sähköä tuottavien yritysten tuloille. Katto- ja pörssihinnan välinen erotus kanavoitaisiin sitä kipeimmin tarvitseville tahoille. Koska tällaisen järjestelyn toteuttaminen tulisi todennäköisesti tarkoittamaan maksu- tai verojärjestelyä, jolla tuloa siirrettäisiin (EU:n tai jäsenvaltioiden kautta) yrityksiltä kansalaisille, saattaa ratkaisu, sen toteutuksesta riippuen, aiheuttaa keskustelua omistajansuoja- ja toimivaltakysymyksistä.

Pidemmän aikavälin uudistuksena komissio pyrkii erottamaan maakaasun ja sähkön hinnoittelun toisistaan. Tämä tarkoittaa markkinoihin puuttumista, jollaiseen liittyy riski ennalta arvaamattomista vastareaktioista. Jos ajatus etenee lainsäädäntötasolle, tulisi komission pystyä varautumaan riskeihin.

Joka tapauksessa kaikille maille sopivan, oikeudenmukaiselta tuntuvan mallin kehittäminen on haasteellista: Toisissa maissa valtioilla on omistusta hyvin tuottavissa uusiutuvan energia yhtiöissä, toiset maat ovat riippuvaisempia fossiilisesta energiasta kuin toiset ja kussakin maassa poliittiset, ideologiset päätökset ohjaavat ratkaisuja.

Koska EU:n energiamarkkinat ovat yhteiset, mutta jokainen jäsenvaltio tekee omat ratkaisunsa, tulisi komission ehdotuksessaan varmistaa, että jokainen jäsenvaltio joutuisi kantamaan vastuun – ja hinnan – omista energiaratkaisuistaan. Esimerkiksi Saksan päätös luopua ydinvoiman tuotannosta rakentamalla energiasiirtymänsä Venäjältä tuotavan maakaasun varaan, on osaltaan vaikuttanut sähkön hintojen voimakkaaseen nousuun, josta koko Eurooppa kärsii.

Kirjoittaja on EU-oikeuden asiantuntija ja aluevaltuutettu (kesk) Valkeakoskelta