Aikoinaan Arthur Fuhrman, Elokuva- ja viihdesäveltäjäjien yhdistys Elvis’in nokkamies, Helsingin poliisisoittokunnan johtaja ja vaikkamitä, ehdotti – täysin vakavissaan – että levyautomaatteihin (jukebox på nyfinska) pitäisi lisätä valinta, jolla voi ostaa normaalin äänilevyn keston verran hiljaisuutta.
Kapellimestari kun kaipasi tilaisuutta juoda baarissa edes kahvikupillisen ilman korviin tunkevaa pakkomusiikkia.
Ajatus ei valitettavasti ottanut tulta.
Myös Lontoon filharmonisen orkesterin kapellimestari sir Thomas Beecham lausahti äänitaiteesta ironisesti: ”Musiikki, tuo meteleistä kallein.”
Olin erilainen nuori, nyt vain tavallinen vanha homekorva, joka luulee että influensseri on räkätautia levittävä influenssarokotevastainen edelläkävijä
Nykyään musiikiksi määriteltyä ääniaaltojen värähtelyä työntyy korvakäytävään tahtomattamme muuallakin kuin baareissa. Elokuvasaleissa sen voimakkuus on säädetty pitämään hereillä dementoitunut umpikuurokin.
Usein se yllättää kadunvarressa, kun suojatien eteen pysähtyy – sitäkin tapahtuu – auto jonka avoimista ikkunoista jysähtää ulos bassovoittoinen neljän magnitudin äänijäristys.
Noilla nelipyöräisillä ajoneuvoilla on sitä kuvaava nimikin, desipeli.
Kaupungin desipelikuskien ja ylipäätään uuden sukupolven rumpukalvot ovat muuntuneet kestämään moiset keinoukkoset, mutta meitä homekorvia teknologia yrittää suojella kehittämällä lähes äänettömät sähköautot ja skuutit.
Niiden töytäisemäksi onkin paljon helpompi joutua juuri hiljaisuuden vuoksi, ja siksi autoihin on epäkohdan korjaamiseksi kehitteillä jos jonkinlaista keinoääntä. Onneksi Tampereen valtuusto käytti omaa ääntään ja satsasi sähkönyssen sijasta kuuluvasti kitisevään ja kirskuvaan ratikkaan.
Olin erilainen nuori, nyt vain tavallinen vanha homekorva, joka luulee että influensseri on räkätautia levittävä influenssarokotevastainen edelläkävijä. Mutta kokemus kertoo, että olet miten paljon edellä hyvänsä, kyllä se virus ennenpitkää kiinni saa.
Ja äänistä nuo somevaikuttajatkin energiansa saavat. Nettislangilla ne ovat tykkäyksiä ja peukutuksia, mutta melko samoin konstein niitä kerätään kuin ääniä vaaleissa. Niissäkin ääniä yritetään myös ostaa käyttäen joko riihikuivaa rahaa, jota kutsutaan lahjoitukseksi, tai lupauksilla, jotka usein matkalla vaaliuurnasta luottamustehtävään muuttuvat katteettomiksi.
Kirjoittaja on pihi äänenkäyttäjä joka ei rasita äänihuuliaan edes karaokella