Keskusta elävyydestä ja Hämeenkadun käyttäjistä on puhuttu paljon.
Kaupunki teki Hämeenkadusta kielletyn alueen. Raitiotien rakentaminen oli este. Pandemia viimeisteli.
Yksityisautoilla ei ole enää asiaa Hämeenkadulle. Naapurikuntien asiakkaat eivät ole palanneet. Jos tulevat, pysäköivät parkkihalleihin, hoitavat erikoisasiansa ja lähtevät. Totta sekin, että on helppo ylittää koski ratikalla.
Ihmiset opetettiin karttamaan Hämeenkatua ja Hämeensiltaa. Se jäi mieleen pettymyksenä, jota on vaikea korjata. Kuin luotettu merkkituote, joka ei enää olekaan laadukas. Sama tapahtui aikaisemmin Kauppakadulle.
Ihmiset opetettiin karttamaan Hämeenkatua ja Hämeen-siltaa.
Pohdin omia tuntemuksiani länsipuolen asukkaana. Täällä ovat teatterit, koulut, taidemuseot, pääkirjasto, Keskustori, Laukontori, Finlayson ja Särkänniemi, Hämeenpuiston tapahtumat sekä Eteläpuisto ja Pyynikki. Ravintoloitakin on useita.
Tampere-talo, Stockmann ja Ratina houkuttavat, mutta niihin kuljen toisten siltojen kautta. Rautatieasemaa ja Nokia-Areenaa en tarvitse. Yliopisto on nuoremmille. Onkohan niin, että nuoret asuvat itäpuolelle ja heille on siellä kaikki tarpeellinen, junayhteydet, yliopistot ja urheilutilat. Onko puhe keskustan siirtymisestä vain illuusio?
Miksi ylipäänsä mennä tyhjälle Hämeenkadulle? Tyhjyys työntää pois. Jotta turismi ja huvikävely palaisivat, pitäisi saada houkuttelevia näyteikkunoita ja viihtyvyyttä. Olutterassit eivät sitä kaikille ole.
Yksi johtopäätös on, ettei uusia siltoja tarvita. Niitä on tarpeeksi ja moni niistä vie suoremmin kohteisiin, jotka eivät enää ole pääkadulla. Elokuvat ovat sivummalla. Samoin viilennystä ja viihtyvyyttä tarjoavat puistot. Tavarataloihin on mukavampi mennä ”takakautta”.
Keskustaa on tiivistetty. Asukkaita on saatu enemmän, mutta samalla on pääkatu riisuttu. Keskusta on helteellä kuuma. Hyvä idea kesäkeitaastakin kaipaisi nimensä mukaan puiden suojaa.
Kävelykatujen sijaan on tavoiteltu kävelykeskustaa. Ilman kauppoja? Tampere on ehkä ainoa iso Euroopan kaupunki, jonka pääkatu on suljettu normaaliliikenteeltä. Autot lisäisivät vilinää ja mahtuvat ne raiteitten rinnalle muuallakin.
Sillan ylityskertojen sijaan pitäisi katsoa Hämeenkadun liikenne kortteleittain ja käydä tulokset läpi avoimesti, ei ruusunpunaisten lasien läpi eikä tarkoitushakuisesti. Kaupungin ja kiinteistöjen tulisi laatia yhteinen kampanja kutsumaan kauppoja takaisin. Muotia, koruja, taidetta, käsitöitä, antiikkia, leipomoita, kahviloita.