Urbanismi on kummallinen asia. Sen alla voidaan viedä eteenpäin hyviä asioita ja unohtaa tyystin seuraukset. Kaupunkirakenteen tiivistäminen sopii rakentajille ja päättäjille.
Kun asukasmäärää kasvatetaan, lisätään toisaalla vesistöjen kuormitusta. Jätevesi ohjataan aina alaspäin. Tamperelaiset antavat tuotoksensa pirkkalalaisille, sitten nokialaisille. Kokemäenjoen vesistö on liki miljoonan suomalaisen avoviemäri. Mereen Porin haminoilla päätyvät päivittäiset tuotoksemme. Joka päivä.
Olen elänyt lapsuudestani asti läheisessä suhteessa Pyhäjärveen: nähnyt sen hyvät hetket, rappion ja nyt saan katsoa sen hidasta kuolemaa.
Kun järvivesi käy uimakelvottomaksi – mitä teemme? Rakennamme maauimalan!
Ongelmaa emme edes yritä ratkaista.
Uisteluvenemies pysyy vielä hetken tyytyväisenä kun saa pyydykseensä istutuskalan. Pohjoisen hauki maistuu suussani paremmalta kuin Pyhäjärven kuha.
Kiistelyä käytiin vain hetki uuden puhdistamon paikasta. Outo hiljaisuus vallitsee nyt.
Purkuputken pituudella ei asiaa ratkaista.
Paikka ei ratkaise ongelmaa. Kysymys on siitä mitä putkesta tulee ja kuinka paljon.
Purkuputken pituudella ei asiaa ratkaista. Meretkin saastuvat.
Puhtaasta vedestä tulee olemaan pula Suomessakin.
Riittääkö vedenpuhdistuslaitoksen kapasiteetti kasvavalle väestömäärälle?
Onko puhdistamosta tuleva vesi sellaista, että se kelpaa juomavedeksi?
Siihen pitää päästä, ei vain pyrkiä.
Voidaanko kaavoituksella vaikuttaa siihen, että vesivessoja ei enää rakenneta?
Kun puhumme luonnosta puhumme rahasta.
Kun puhumme rahasta luonto jää toiseksi.
Vesienpuhdistusbisnes on hyvä bisnes, vientituote jo nyt.
Kysyin vuosia sitten, mikä on oikea investointi tulevaisuuteen.
Raitiotiekisko vai puhdas vesi?
Ilmastonmuutoksesta riittää puhetta.
Terassilla istuvankin kannattaa muistaa vanha totuus: puhdas ilma merkitsee puhdasta vettä, ja puhdas vesi puhtaita jäitä... grogilasissakin.
Kirjoittaja on Tamperelaisen vieraskynäilijä.