Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Muistiinpanoja Vanhalta kirkolta – "Sanoin, että ei kuulu papinkoulutukseen sätkien kääriminen"

Nuori katselee kirkkoa. Tarvitsee ehkä apua. Tarjoan. Saatan sisälle kirkkoon, missä on Walk in -terapia. Tunnin päästä sama henkilö tulee ulos, moikkaan ja kysyn: maistuisiko kahvi. Tarjoan sen. Annan istua rauhassa, just on saanut apua. Ei minua tässä nyt tarvita.

Muutama maahanmuuttaja on aloittamassa ilmaista hiustenleikkausta kirkon nurkalla. Puuttuu peilit. Skeittitapulin työntekijä pyytää, että kävisin ostamassa peilin. Kiiruhdan viereiseen kauppaan ja tajuan, että ei yhdellä peilillä mitään tee. Tarvitaan kaksi, että näkee takaraivon. Ostan kaksi ja palaan peilien kanssa. Hiuksia on jo maassa lintujen pesiä varten. Onkohan ne pesät jo rakennettu? Katson ylös tapuliin. Lokki vie jo ruokaa pikkulokille.

Kutsun koolle kaikki ne toimijat, jotka käyttävät kesällä Vanhaa kirkkoa. Olin unohtanut kutsua heidät koolle ennen kesää. Vahtimestari hermostui minulle. Koska toimijoita on useita, on oltava selkeät ohjeet. Ja tiedoksi kaikille, vahtimestarit pelastavat meidät usein pulasta. Joten laita mieleesi, Viljakainen. Hoida hommasi paremmin ja selvitä sotkusi. Pyysin anteeksi.

Istun tapulin juurella. Nenä paloi, vaikka laitoin aamulla aurinkorasvaa. Nenä jäi ilman. Ennen sanottiin, huomisen bruna. Ei enää.

Keskiviikon ruokajakelu alkaa, muodostuu jono. Jonossa nuoria, skeittareita, eläkeläisiä ja joidenkin vahvempien aineiden voimalla itseään liikkeellä pitäviä. Hiukan heiluu, ei kaadu. Kiittää ruuasta. Pihamaalla on ihmisiä, juttelevat ventovieraiden kanssa. Lämmin ruoka, siinä on ihmeellinen voima. Suurempi voima kuin noissa vahvemmissa aineissa. Kaikilla ei ole sitä tarpeeksi, jotkut näkevät nälkää.

Kerran oli paikalla uusia ihmisiä, ei ollut papin merkkejä päällä. Skeittitapulin työntekijä sanoi, että olen undercover ja nauroi päälle. Naurettiin kaikki. Teki mieli polttaa tupakka, kysyin skeittarilta sätkävehkeitä. Yritin kääriä tupakan, porukka katsoi, että onnistuuko. Sain jotenkin sen tehtyä ja sanoin, että ei kuulu papinkoulutukseen sätkien kääriminen. Joku sanoi, että pitäisi kuulua. Naurettiin kaikki.

Kuulin ikäviä asioita, kysyin voinko rukoilla sun puolesta. Sain luvan. Nytkin asia nousee mieleen. Toivottavasti asiat menee parempaan suuntaan.

Kirjoittaja on Tampereen Vanhan kirkon pappi