Ylikuumentunut suomalainen digitalisaatio on sulkenut yli miljoona ikäihmistä, vammaista ja erilaisista sairauksista kärsivää palveluiden ulkopuolelle. Nämä ihmiset eivät enää selviä arkisista, jokapäiväisistä toimistaan ja ovat todella pulassa.
Me kaikki olemme saaneet hyvin erilaisia koulutuksia ja valmiuksia elämään, joten emme voi asettaa ihmisiä samalle viivalle. Urheilussakin on olemassa sarjat eri ikäisille, tosi elämässä niitä ei ole. Ongelma on se, että palvelut ovat siirtyneet verkkoon salasanojen, numero- ja kirjainyhdistelmien taakse. Tämä tilanne on monelle ylivoimaista ja mahdotonta hallita.
Ennen digitalisaatiota vastavia ongelmia ei ollut.
Ehdotukseni on, että jokaiselle hyvinvointialueelle perustetaan myös vanhusasiavaltuutetun toimisto. Toimistossa hoidettaisiin ajanvarauksella ikäihmisten, vammaisten ja sairauksista kärsivien asioita ja tavallisuudesta poiketen vastattaisiin fyysisesti myös puhelimeen! Toimistossa hoidettaisiin esimerkiksi neuvonta ja opastus laskujen maksussa, erilaisten hakemusten ja Kela-papereiden täyttö, bussiaikataulujen tulostus, koska aikataulut ovat pääsääntöisesti vain netissä sekä kaikki konsultaatio asioissa, jotka ovat siirtyneet verkkoon. Myös tukihenkilöverkosto olisi mahdollista toteuttaa, jos vaan hyvää tahtoa riittää. Suomeen perustettiin tänä talvena vanhusasiavaltuutetun virka, jota hoitaa Päivi Topo, mutta tämä on täysin riittämätöntä apua tarvitsevien määrää ajatellen. Pieni edistysaskel kuitenkin. Vanhusasiavaltuutetun toimisto pitäisi saada jokaiselle hyvinvointialueelle ja/tai myös suurimpiin kaupunkeihin.
Pankit erityisesti ovat olleet tiennäyttäjinä huonoissa vanhuspalveluissa ja seisottavat eläkepäivinä ja muulloinkin asiakkaita tuntikausia jonoissaan. Jos meillä on varaa suurareenaan, tekosaariin, ratikkaan ja tunneliin, niin kai meillä on varaa palvella ihmisiä, jotka ovat vuosikausia veroja Suomeen maksaneet, oletan? En tarkoita, että palvelut vanhusasioiden toimistossa olisivat ilmaisia, vaan kohtuuhintaisia, joista jokaisella on mahdollisuus selvitä. Veloittaahan pankkikin jokaisesta laskusta, joka palvelustaan erikseen ja myös verkkopankin käyttäjiltä kuukausimaksun. Myös soittaminen pankkiin ja kaikkiin virallisiin tahoihin odotusaikoineen on maksullista. R-Kioskit ovat jo laajentaneet palveluitaan laskujen maksuun asiakkaan puolesta edellyttäen, että laskussa on viivakoodi. Tätä tiedän joidenkin jatkuvasti käyttävän.
Toivon, että päättäjämme astuvat vihdoin tänne maan kamaralle kohtaamaan ja tunnistamaan ihmisten arkipäivän ongelmat. Ennen digitalisaatiota vastavia ongelmia ei ollut. Arkipäivän asiat eivät saa olla rakettitiedettä, vaan ne pitää olla jokaisen kansalaisen hallittavissa tai ainakin sitten apu niihin on oltava olemassa.
Senioriliikkeen jäsen
Tampere