Venäjän federaatiota on Suomessa kohdeltu perinteisesti silkkihansikkain perustellen, että Venäjä on suurvalta. Meille nuoremmille sukupolville väite vaikuttaa kummalliselta, kun pelkästään Pohjoismaiden yhteenlaskettu talous on Venäjän taloutta suurempi. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on tuomassa Pohjoismaat yhteisen turvallisuusarkkitehtuurin piiriin.
Asukasluvullakaan ei Venäjän suurvaltastatusta voi perustella. Venäjän erottumista Pohjoismaista voi perustella ainoastaan ydinaseen hallussapidolla.
Valtatasapainon saavuttamiseksi Pohjoismailla onkin oltava valmius myös oman taktisen ydinaseistuksen kehittämiseen varsinkin, jos Moskovan vihjailu atomiaseen käytöstä osana etupiiripolitiikkaa vielä jatkuu. Ydinasepelon käyttöä ulkopolitiikan välineenä Pohjoismaita vastaan ei pidä normalisoida. Ruotsissa valmisteltiin vielä 1960-luvulla sosialidemokraattien johdolla oman ydinasepelotteen hankintaa.
Itsenäistä toimintakykyä turvataan myös vastustajan ytimeen ulottuvalla kapasiteetilla, kuten omilla risteily- ja ballistisilla ohjuksilla. Hankkimalla esimerkiksi amerikkalaisen Raytheonin tuotteita saataisiin samalla piristysruisketta suomalaiselle elinkeinoelämälle.
YYA-sukupolvet ovat kärsineet Neuvostoliiton traumasta 1970- ja 1980-luvun suomettumisen synteineen. Me nuoremmat ikäluokat tiedämme, että niin Pietarin kuin Tampereenkin turvallisuus ovat aivan yhtä tärkeitä.
Pohjoismaista on kautta historian muotoutunut merkittäviä suurvaltoja. Meillä ei ole tarve hyökkäillä minnekään, mutta ajopuuksi emme saa tyytyä. Leijonan on aika herätä.
kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu ja puoluevaltuutettu (kok.)