Tästä päivästä alkava viikko on todennäköisesti historiallinen Suomen poliittisessa historiassa. Suomi on tekemässä ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksen, joka oli vielä reilut neljä kuukautta sitten näyttäytyi paitsi epärealistisena myös tarpeettomana. Kaikki näyttää nyt siltä, että Suomi lähtee Nato-tielle pikamarssia.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on luvannut kertoa oman kantansa Nato-jäsenyyteen torstaina. Samana päivänä – tai viimeistään perjantaina – ulostuloa odotetaan myös pääministeri Sanna Marinilta (sd.). Kumpikin on kevättalven viikkoina kertonut panttaavansa kantansa julkistamista keskustelun varmistamiseksi. Kummankin vastaus on ollut jo jonkin aikaa pääteltävissä. Mahdollisesti samana päivänä on luvassa myös eduskunnan mietintö hallituksen selontekoon turvallisuusympäristön muutoksesta, siis Nato-selontekoon.
Historiallinen päätös tehdään nyt poikkeuksellisella vauhdilla ja ennen kaikkea päättäväisyydellä. Niin pitääkin.
Se, missä muodossa ja milloin Nato-jäsenyyden hakemisesta päätetään eduskunnassa oli vielä alkuviikolla vahvistumatta. Todennäköisesti tätäkään ei tarvitse odottaa ainakaan ensi viikon alkua pidemmälle.
Historiallinen päätös tehdään nyt poikkeuksellisella vauhdilla ja ennen kaikkea päättäväisyydellä. Niin pitääkin. Vaikka elämme kansanvaltaisessa maassa, mahdollisimman laajapohjainen ja yksiselitteinen päätös on nyt Suomen kannalta monella tapaa ehdottoman tärkeä.
Tästä syystä myös puolueilta ja poliitikoilta on syytä toivoa arvokkuutta ja vähäeleisyyttä päätöksen alla ja sen jälkeen, vaikka haluja poliittisten irtopisteiden keruuseen historiallisen ratkaisun yhteydessä varmasti olisi.
Yksimielisyys on tärkeää siksi, että eduskunnan päätöksen jälkeen seuraavat askeleet kohti Nato-jäsenyyttä ja sen tuomia turvatakuita ovat hitaampia. Vaikka Suomen hakemus ehtisi kesäkuun Naton huippukokoukseen, ei Nato-jäsenmaiden hyväksymiskierrosta saatane läpi ainakaan kesän aikana. Elämme todennäköisesti kuukausia epävarmuuden ajassa.
Oma lukunsa ovat luonnollisesti Venäjän ennakoidut vaikuttamisyritykset ja jonkinasteiset rankaisutoimet odotettavissa olevasta päätöksestä. Niiden onnistumisen edellytyksiä yksimielisyys ja päättäväisyys oman turvallisuuspoliittisen päätöksemme takana syö ratkaisevasti. Saattaa syödä myös motivaatiota niiden käyttämiseen.