Viime viikolla annettu Nato-selonteko on hallinnut keskustelua pääsiäisen molemmin puolin. Suomen ulkopolitiikan näkökulmasta muutamassa kuukaudessa on tapahtunut historiallinen käänne. Historiaa tärkeämpää on tulevaisuus, johon Suomi nyt hakee turvaa. Puhtaan turvallisuuspolitiikan lisäksi turvalla on muitakin ulottuvuuksia.
Huhtikuun alussa Tampereen kaupungin kansainvälisen osaamisen palveluiden johtaja Mari Taverne pohti Tamperelaisen jutussa ääneen, että ”jos investoijat miettivät tällä hetkellä, kannattaako Suomeen investoida, niin osaajat miettivät, uskaltaako Suomeen rakentaa perheen elämän”.
Tampereen teollisuushistorian näkökulmasta ajatus on syytä ottaa vakavasti. Ajatellaanpa Tampereen ensimmäiseksi suurteollisuuslaitokseksi kasvanutta Finlaysonia 1800-luvulla. Omistajana oli ensin skotti, sitten Pietarin saksalaiset. Hyvin verkostoituneilla uusilla omistajilla olivat hallussa yhteydet sekä raaka-aineen eli amerikkalaisen puuvillan tuottajiin ja välittäjiin Liverpoolissa että markkinoihin ennen kaikkea Pietarissa.
Insinöörit tulivat Englannista, työnjohtajat Ruotsista ja kirjapitäjät Saksasta. Lisäksi pääomat saatiin muun muassa Saksasta ja Englannista, lainat Saksasta ja Ranskasta ja koneet Saksasta ja Belgiasta.
Omaksi osuudeksi jäi tuolloin halpa työvoima lähialueiden maaseudulta ja energia Tammerkoskesta.
Jo Tampereen 1800-luvun teollisuusihmeessä osaajat ja rahat olivat tuontitavaraa. Tämä on syytä muistaa yhä. Ei globaalin maailmantalouden perusta ole paljoa muuttunut
Nyt investoinneille ja osaajille pitää olla vakaa, turvallinen ja ennakoitava ympäristö. Tähän kiinnittyy Nato-keskustelukin.
Globaaleilla markkinoilla termiä maariski ajatellaan nyt aivan eri tavalla kuin muutama kuukausi sitten. Ikävä paikallinen esimerkki tästä on Nokian Renkaat, jonka isot Venäjän investoinnit ovat sulamassa käsiin.