Rongankadun uudistus puhuttaa jälleen. Kadusta on kuulemma tulossa pyöräilijöiden paratiisi, jossa pyöräliikenteen olosuhteita ja kadunylitysten turvallisuutta parannetaan.
Rongankatu on myös määritelty pyöräliikenteen itäiseksi seudulliseksi pääreitiksi: kadun on tarkoitus olla toteutettu pyöräliikenteen ehdoilla, mutta tälläkin kadulla se on alisteinen autoliikenteelle.
Tälle pääreitille on tulossa risteys, joka ensi silmäyksellä näyttää liikenneympyrältä, mutta jonka läpi kulkee kolmioilla kyllästetty pyörätie . Risteystä lähestyessä on parasta olla autokoulu käytynä ja tieliikennelain väistämissääntöpykälät tuoreessa muistissa – riippumatta siitä, kulkeeko autolla vai pyörällä.
Pyöräliikenne tulee suunnitella siten, että kuka tahansa kykenee liikkumaan turvallisesti yksin Tampereella liikennesääntöjä noudattaen. Rongankadun nykyinen suunnitelma ei mahdollista turvallista pyöräilyä, ei vähiten siihen päätyneen banaaninmuotoisen mutkan vuoksi.
Tampereen liikennesuunnittelu kuitenkin katsoo mutkan profiilin lisäävän pyöräliikenteen turvallisuutta – toisin kuin Hervannan valtaväylällä, jossa identtinen ratkaisu ratikan kanssa on todettu vaaralliseksi autoliikenteelle.
Katusuunnitelma johtaisi lisääntyneeseen ajoratapyöräilyyn ja jalkakäytävällä huristeleviin sähköpotkulautailijoihin. Kohta ollaan taas ihmettelemässä, miten pyöräilijät eivät ole löytäneet uusille, “hulppeille” väylille.
Risteystä lähestyessä on parasta olla autokoulu käytynä.
Tämä suunnitelma ei korjaa mitään nykyisen kadun ongelmista. Pellavatehtaankadun etuajo-oikeus tulee asettaa pyöräliikenteelle, banaanimutka suoristaa ja Rautatienkadun risteyksen liikennevalot korvata ylijatketulla pyörätiellä.
Pormestariohjelmassa lukee pyöräliikenteestä muun muassa näin: “kävelyn sekä pyöräilyn mahdollisuuksia kaupungissa on edistettävä” ja “parhaista käytännöistä ja suunnitteluohjeista pidetään kiinni”. Nämä kirjaukset eivät toteudu itsestään, ne pitää toteuttaa. Päättäjien ja viranhaltijoiden olisi hyvä muistaa tämä.
Ilpo Lehtinen
Tampere