Kolumni Kyläyhteisöjä tarvitaan Tampereelle – "Hyvään elämään eivät riitä illoin kuhisevat pubit"

Lukiessani Nobel-kirjailija Naguib Mahfouzin teoksia Kairosta ymmärsin, että kaupungin kasvaessa sen osat alkavat elää omaa kyläelämäänsä. Yhden kadun asukkaat tuntevat toisensa, katsovat poikkikujien lasten perään ja kokoontuvat kadun teehuoneeseen pohtimaan päivän tapahtumia. Kylä on turvallinen yhteisö.

TV-sarja Coronation Street opetti samaa Lontoosta. Kylien avulla kymmenen miljoonan asukkaan metropolit pysyvät inhimillisinä.

Italialainen kehui hiljakkoin Pispalaa ja vertasi sitä vuoristokylään. Nekala ja Petsamokin ovat kyliä kaupungissamme. Kylätunteen voi kokea myös Helsingin Lauttasaaressa. Yhteistä niille ovat tutut ihmiset, lähipalvelut, oma kulttuuri, omat puistot ja plussaa vesinäkymät.

Samaa ei voi sanoa Tampereen keskustasta. Sitä kehitetään ylöspäin, tiivistetään ja luodaan tukahduttavia seiniä. Pikkukaupat ja puistot vähenevät. Sen sijaan, että kadun varsille syntyisi lähiasukkaiden tarpeisiin palvelupisteitä ja korttelikauppoja, meillä tapahtuu outoa keskittymistä. Hämeenkatu on pubien valtaväylä. Parturit hallitsevat Hallituskatua. Hämeenpuistosta saa tauluihin kehykset.

Kaupunkimaisemamme kehitystä on moitittu myös siitä, että näkymät suljetaan. Kaavat suunniteltiin ennen niin, että kadulla kulkeva näki sen päättyvän kirkon torniin tai muuhun maamerkkiin. Näin on yhä kotikadullani Kaakinmaalla. Papinkadun päässä näkyy Aleksanterin kirkko ja toisessa päässä Eteläpuisto. Tuomiokirkonkadulta ei enää koko matkalta näe tuomiokirkkoa. Ortodoksinen kirkko hukkuu areenakasauman vuoristoon.

Toisaalta liekinmuotoinen Topaasi näyttää modernilta kirkolta Tiiliruukinkadulta katsoen. En ylistä kirkkoja, vaan puhun inhimillisen maiseman puolesta.

En ylistä kirkkoja, vaan puhun inhimillisen maiseman puolesta.

On tutkittu, että ihminen elää henkisesti ja fyysisesti terveemmin, kun ympärillä on vettä, ilmaa ja riittävästi puistoa, joka sitoo pölyn. Ilman laatu on parempi. Luovuus kukoistaa, kun näkee kauas, näkee taivaan ja puita ja vesi siintää.

Tamperetta pitäisi suunnitella siten, että otetaan enemmän huomioon alueiden kokonaisuus ja mielekkäiden kylien muodostuminen. Hyvään elämään eivät riitä illoin kuhisevat pubit ja tiiviit, taivaita tavoittelevat korttelit.

Kirjoittaja on kaakinmaalainen ex-yritysjohtaja ja nykyinen dekkarikirjailija.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut