Kolumni Pakkomielteistä tätä vuotta! – "Addiktio ei todellakaan ole leikin asia"

Ystävälläni oli pitkään läheinen suhde alkoholiin. Nykyään onneksi ei lainkaan. Jotain uutta sisältöä arkeen täytyi toki löytää. Addiktiluonne palasi vanhan harrastuksensa pariin. Se on shakki. Tuo peli on kääntänyt kaverin vuorokausirytmin ympäri ja vallannut ajatukset täysin. En tuomitse. Puunappuloiden siirtely tai nettishakki on parempaa puuhaa kuin aamusta iltaan dokailu.

Lähipiirissäni on myös entinen lähes ammattimainen huumausaineitten viihdekäyttäjä, joka on nykyään työnarkomaani. Salaa huokaisen helpotuksesta, kun hän hukkuu työhön. Mutta kysymyksiä addiktiot minussa herättävät. Ja tiedän, että addiktio, olipa se millainen hyvänsä, ei todellakaan ole leikin asia. Mutta tämä on vain kolumni, enkä minä ole minkään alan asiantuntija, joten sallinette lähestymistavan.

Uuden vuoden kunniaksi moni meistä on aloittanut uuden elämän. Kuntosalit pursuisivat porukkaa, jos korona niin sallisi. Kauppojen Hevihyllyillä käy kuhina. Ja nyt puhun porkkanoista, en raskaasta metallimusiikista, vaikka toki soisin, että myös sille osastolle vaeltaisi uutta sakkia. Itse kerään lähes pakkomielteisesti pylpyröitä.

Puhelimessani on sovellus, joka laskee askeleita ja tekee erilaisia diagrammeja kävelyistä. Kuukausikuvaan tulee aina täysi pyöreä pylpyrä päivän kohdalle, kun olen ottanut 10 000 askelta. Että pylpyrä olisi täydellinen, olen kävellyt 400 metriä pitkän työmatkani erilaisia kiertoteitä käyttäen. Sain yhtenä iltana töistä tullessani venytettyä matkaa useaan kilometriin. Tulipa ainakin todistettua, että Tampereen teatterista voi helposti kävellä Lapintielle Kalevan Prisman kautta.

Useat ystäväni ovat aktiivisia somettajia. Olen istunut lukuisissa hetkissä, jotka taltioidaan someen. Vaikka en itse ole somessa, yllättävän monet silti tietävät, että olin Tiinan synttäreillä ja vielä Amurin Helmessä. Välillä käy toki mielessä eikö tilannetta tapahdu, jos siitä ei someteta. Instamaailma on usealle addiktio. Sen seuraaminen ja siellä oleminen. En tuomaroi tässäkään asiassa. Jos ruutuaikasi ei ylitä sitä aikaa minkä olet oikeasti läsnä läheisillesi, anna kameran laulaa.

Ehkä kepeisiin addiktioihin pitäisi suhtautua mahdollisuutena. Voinko kehittää addiktion, joka pakottaa minut asettumaan tähän hetkeen ja poistaa pakkomielteiset ajatukseni mahdollisista Italian matkoista. Entäpä addiktio lukemiseen? Kukkien hoitoon? Köllöttelyyn? Pohdin sitä kohta, kunhan ensin hommaan tämän päivän pylpyrän.

kirjoittaja on Tampereen Teatterin näyttelijä.

Ehkä kepeisiin addiktioihin pitäisi suhtautua mahdollisuutena.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut