Jos povaa Tampereen lähitulevaisuuden isoja kaupunkikehitykseen liittyviä puheenaiheita, on Hämeenpuisto hyvä tärppi.
Hämeenpuiston asemakaavan uusimisessa keskeisimpinä tavoitteena on ”turvata Hämeenpuiston arvot historiallisena puistona ja osana viherverkostoa sekä Tampereen kansallista kaupunkipuistoa”. Lisätehtäviksi on mainittu Hämeenpuiston kehittäminen osana keskustan liikenteellistä kehää, joukkoliikenteen saavutettavuus, liikenneturvallisuus, käyttäjämukavuus ja puiston kehittäminen myös tapahtuma-alueena. Tavoitteita on paljon ja osin ne ovat ristikkäisiä.
Viime torstaina nähtäville tuli vasta asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Silti Hämeenpuiston tulevaisuus monella tapaa oleellisena osana keskustaa on ollut jo pohdinnoissa ennen kaavatyötä.
Viime kesänä hyväksytyssä läntisen keskustan lähivuosien toimenpideohjelmassa esille nostettiin läpiajoliikenteen siirtäminen Satamakadusta pohjoiseen pelkästään Hämeenpuiston länsireunaan. Itäreuna jatkaisi hidaskatuna, jossa nopeusrajoitus olisi 20 km/h. Visio on tarkoitus selvittää osana kaavatyötä.
Hämeenpuistosta on osoitettu viime vuosina monenlaisia kehityskohteita. Muun muassa liikenne kehäväylällä jumittaa ajoittain, katujen ylityspaikat ovat turvattomia ja tapahtumia ja elävyyttä on kaivattu lisää. Hämeenpuistolle on niin monia ristikkäisiä toiveita jo eri liikennemuotojen käyttäjien ja käyttötarkoitusten välillä, että sen nouseminen keskustan kehittämisen seuraavaksi kiistakapulaksi on käytännössä varmaa. Hämeenpuistossa nähtäneen samanlainen kompromissinhaluton katutilanjaon nollasummataistelu kuin Hämeenkadullakin.
Monimuotoisuus ja -puolisuus olisi kuitenkin hyvä pitää tavoitteena. Muistaa sopii, että monenlaisen kulkemisen ja käytön ohella 1800-luvulla Pohjoismaiden pisimmäksi puistoakseliksi muotoutunut Hämeenpuisto on palvellut myös alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti palokatkona estäen sen yli levinneet kaupunkipalot jo yli 150 vuoden ajan.
Hedelmällinen ja suvaitsevainen Hämeenpuisto-keskustelu olisi paikallaan.