Viikon takaisessa Tamperelaisessa käsiteltiin Tampereen keskustan kävijätutkimusta. Keskimäärin eniten euroja jättää polkupyörällä saapuva kuluttaja, sen jälkeen autolla ja vähiten kävelijä. Jutun otsikko kuului ”Kävelijä tuo eniten rahaa”. Otsikko todistaa oikeaksi sanonnan ”Lies, damned lies, statistics” eli ”vale, emävale, tilasto”. Sinänsä otsikko on totta: koska kävelijöitä on eniten, he yhteensä eli ”kävelijät tuovat” eniten rahaa. Mistä nuo kävelijät keskustaan asiakkaiksi tulevat?
Aika harva kai kävelee Atalasta tai Lamminpäästä keskustaan asioimaan. Voidaan olettaa että kävelijät tulevat varsin läheltä tai jopa tehdä arvaus että he asuvat keskustassa tai sen liepeillä, kävelyetäisyydellä. Näin ollen heidän ei varsinaisesti ole tarvinnut tulla keskustaan – he ovat siellä jo. Jos puhutaan keskustan vetovoiman kehittämisestä eivät kävelijät ehkä ole se keskeinen ryhmä.
Pyöräilijät käyttävät selvityksen mukaan eniten rahaa kävijää kohden, mutta heitä on harmillisen vähän: huhtikuussa yhdeksän prosenttia kävijöistä ja nyt joulukuussa varmasti vielä vähemmän. Myös pyöräilijät tulevat varsin läheltä, ja kulkumuoto on houkutteleva vain osan vuotta. Näin ollen panostamisella pyöräilijöihin voi niinikään olla rajansa.
Ei liene yllätys että autoilijat korostuvat erikoistavarakaupan asiakkaina ja joukkoliikenteen käyttäjät ravitsemuspalveluissa. He tulevat keskustaan varta vasten asioimaan, olettaen että työmatkaliikenne oli tutkimuksessa poissuljettu. Jos vetovoimaa ja liiketoimintaa keskustassa halutaan kehittää, näistä kahdesta ryhmästä löytyy se potentiaali, jonka perässä liikutaan.
Itse tulen tällä hetkellä keskustaan vain pakosta ja nyt pyöräilykauteni ulkopuolella käytän autoa. Näin siksi, että kun bussi ennen kulki Tampere-talon ja rautatieaseman kautta Keskustorille ja sitten Rautatieaseman kautta Käpylään.
Nyt sillä pääsee tunnin välein sekä Ratinaan että Pispalaan. Jos sattuu olemaan sopivasti sinnepäin menossa.
Mistä nuo kävelijät keskustaan asiakkaiksi tulevat?
Keskustan kävelyolosuhteita tulee silti kehittää kuten Katja Seimelä jutussa totesi, ja aivan ilmiselvästä syystä: siellä kävelevät kaikki, olivat he sitten saapuneen keskustaan autolla, joukkoliikenteellä tai kävellen. Vain pyöräilijän voidaan olettaa siirtyvän paikasta toiseen fillarilla, ja se tehdään yleensä lyhintä mahdollista reittiä käyttäen, oli se sitten pyörätie, jalkakäytävä, ajorata tai risteys.
Näin ollen minkä tahansa liikenneväylän kehittäminen auttaa myös pyöräilijöitä. Toki keskustan läpäisevää pyöräliikennettä varten kannattaa tehdä omat väylänsä.
Kirjoittajan isä on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta hyödyntämällä tilastotiedettä historiantutkimuksessa.