Kolumni Mitä kuuluu? – "Hyvä tietysti, että työtä on, mutta..."

”No kiitos, mitäpä tässä. Kuopiossa olen rampannut farssin esityksissä. Suomen hevosen reenit loppu just. Saiturin joulun kymmenes vuosi starttaa ja olen ekaa kertaa mukana. Tietää joululaulujen opettelua ja muutamia humppa-askelia. Häpeä palaa Tampereen teatterin ohjelmistoon. Se tarttis Helan Kaisan kanssa muistella läpi. Tammikuussa on Piinan lämmitysharjoituksia ja...”

Näin sitä tulee vastanneeksi kysymykseen. Luettelen siis litanian töitäni. Miksi ihmeessä? En varmasti ole vastauksessani omaperäinen. Meille kuuluu usein töitä.

Hyvä tietysti, että työtä on, mutta sitäkö meille kuuluu? Miksi työ määrittää kuulumiset?

Tokihan työ vie arjestamme aimo siivun. Työ määrittää myös usein sen minkälaisena ihmiset sinut näkevät. Ja minkälaiseksi sitä itse itsensä määrittää. Ja päinvastoin tietysti, jos et ole työelämässä syystä tai toisesta. Harvemmin ihmiset ensimmäisenä kertovat mitä hauskaa he ovat hoksanneet harrastaessaan tai mitä tuli eilen kokattua, mutta työpaikan kuulumiset kyllä jaetaan. Vaikkei samassa työpaikassa oltaisikaan. Hoksasin myös männä päivänä, että lähes kaikki ystäväni ovat myös työkavereitani.

Toki työtä tarvitaan. Elämän kulut on katettava jotenkin. Työ on parhaimmillaan elämää suuresti rikastuttava asia. Toki kuormittava myös. Mutta ei se elämän sisältö saisi olla. Luovakaan työ, kuten omani teatterissa. Työn ja muun elämän tasapainoa ovat toki yrittäneet aikojen saatossa ratkaista minua merkittävästi älykkäämmät asiantuntijat. Tuloksetta. Minä tässä vaan tuumailen. Ympärilläni uuvutaan työstä, iloitaan tulevista eläkepäivistä, podetaan huonoa omaatuntoa sairauspoissaoloista, riemuitaan uusista haasteista, ollaan turhautuneita työhön ja kiitollisia, kun työtä on. Erikoinen asia tämä työ.

Mutta mitäkö kuuluu? No, lähipiiriin on syntynyt ihana, terve vauva. Kuopiossa käydessä oli hieno pakkaskeli ja nyt myös täällä, mikä on mahtavaa. Jouluvaloja olen viritellyt pimeisiin nurkkiin. Lämpöjooga on parasta! Tai ehkä avanto ja sauna kuitenkin. Tukka pitäis leikata. Äidille tarttis soittaa. Pandemia pelottaa.

Lähes kaikki ystäväni ovat myös työkavereitani.

Paistan ehkä joulutorttuja huomenna. Kavereilta ja läheisiltä ei ole tullut kysyttyä, mitä heille kuuluu. En ehkä hanki joululahjoja juurikaan. Misu on joulukalenterissa, mikä antaa hyvän syyn katsoa se joka joulukuun päivä. Eli kiitos kysymästä. Ihan hyvää!

Iloa joulun odotukseen meille kaikille!

kirjoittaja on Tampereen Teatterin näyttelijä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut