Ei tehrä tästä ny numeroo.
Taustaltaan tuntematon kansanviisaus on liitetty niin kiinteästi Tampereeseen, että on suoranainen ihme, ettei sitä ole vielä kirjailtu kaupungin vaakunaan.
Lause tarkoittaa suunnilleen sitä, että kaikesta osaamisesta pidetään matalaa profiilia. Huomiota ei kerjätä, koska sen saaminen kertoo siitä, että sitä ei ole ansaittu.
Yleensä tamperelainen kaivaa sanat esiin tilanteessa, jossa halutaan toppuutella vaivaannuttavaa huomion keskipisteeksi joutumista ja yltiöpäisiä ylisanoja.
Viime vuodet ovat olleet asenteen syvimmin omaksuneille tamperelaisille koettelemus. Kotikaupunki on saanut paljon huomiota.
Jatkuvat ykköstilat halutuimpien asuinkaupunkien listoilla ja Tampereen nousu ylivoimaiseksi ykköseksi maan sisäisessä muuttovoitossa ovat ajaneet tilanteeseen, jossa menestykselle on kysytty perusteluja. Kehuja on odotettu.
Itsestäänselvyyksiä ei tarvitse toistella.
Erityisen vaikeaa on ollut se, kun muualla Suomessa on päivitelty toinen toisiaan seuraavia tamperelaisia suurhankkeita ja niiden taustalta havaittua Tampereen dynaamisuutta ja toimeliaisuutta.
Kliimaksi saavutetaan lähiviikkojen aikana, kun pääradan päälle Tampereen keskustaan rakennetulle kannelle valmistuu moderni monitoimiareena. Huomio on taattu ja ylisanojakin odotetaan. Se nyt on vaan tommone -kuittaus ei riitä huomion siirtämiseen muualle.
Tamperelainen ei tohtisi tehdä numeroa sanomalla, että Suomen saavutettavimpaan paikkaan pääradan päälle syntyy nyt Tampereen Kannen areena -nimellä kulkeva monipuolinen elämyskeskus, joka on Euroopankin mittakaavassa täysin ainutlaatuinen. Tai että sen ympärille syntyvä uusi kaupunginosa tarjoaa mahdollisuudet urbaaniin asumiseen, liiketoimintaan liikenteen solmukohdassa ja monenlaiseen viihtymiseen kaupunkikulttuurin sykkeessä. Vaikka nämä paikkaansa pitäisivätkin.
Kaupungin kasvun tarinaankin Tampereen uusi sydän sopii. Vaikka teollisuus-Tampere syntyi koskivoiman äärelle, nimenomaan rautatie on tuonut Tampereelle tavaroita, ihmisiä ja elinvoimaa 1870-luvulta saakka. Nyt 2020-luvun vetovoimatekijä syntyy radan päälle. Samalla kansi yhdistää radan 150 vuotta sitten jakaman itäisen ja läntisen keskustan. Kun kannet lähivuosikymmeninä jatkuvat rautatieasemalle, muuttuu rautatieasema asemakeskukseksi ja saa ympärilleen lisää torneja. Uusi kaupunginosa kytkeytyy radalla pääkaupunkiseutuun. Väliä pendelöivät jo tällä hetkellä työarjessaan tuhannet ihmset. Päivän ensimmäisiä matkoja tehdään molempiin suuntiin.
Tamperelaisen vaatimattomuuden taustalla on toki myös annos häveliästä ylpeyttä ja sisäänpäin kääntynyttä itsetyytyväisyyttä. Itsestäänselvyyksiä ei tarvitse toistella.
Suurin osa tamperelaisista on jo ehtinyt tottua myös uuteen taivaarantaan. Kun Daniel Libeskind esitteli yli kymmenen vuotta sitten ensimmäisiä visiotaan torneista, herättivät futuristiset linjat savupiippujen kaupungin asujaimistossa silmienpyörittelyä. Nyt kun ensimmäiset ovat valmistuneet lähes täysin havainnekuvien mukaisina, katsoo moni uutta skylinea jopa ylpeänä.
Tamperelaiseen asenteeseen kuuluu myös se, että teot ja näytöt puhuvat enemmän kuin sanat.
Nytkään huomio ei katoa, sillä pelkästään Tampereen keskustassa odottavat jopa miljardien kehityshankkeet.
Kirjoittaja on Tamperelaisen päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu Tamperee uusi sydän -erikoisliitteessä.