Pakina Uljas uusi vanhuus – "Viikko Sylvin lähdön jälkeen ymmärsin itsekkyyteni hinnan"

Vaimoni on ystävättärensä kanssa etelässä pitkällä kuntolomalla. Lähtiessään Sylvi ihmetteli, kuinka suostuin hänen matkasuunnitelmaansa mukisematta, murjottamatta tai uhriutumatta. Hän ei tiennyt, että matkassa näin mahdollisuuden laistaa kotityöt kuten eteismaton imuroinnin tai porkkanoiden raastamisen salaattiin ja kirjoittaa keskeytyksettä vaikka yötä päivää.

Viikko Sylvin lähdön jälkeen ymmärsin itsekkyyteni hinnan. Minua jäytivät viiltävinä ikävä ja yksinäisyys. Tajusin, että olin yksi Tampereen sadoista unohdetuista, vanhuksista, joilta puuttuivat sekä hellä kotihoito että rakastava lähiomainen.

Helpottaakseni ahdistusta päätin kirjoittaa elämältä maistuvan rakkausromaanin Hylätty vanhus.

Aiheeseen eläytymistä varten eristin itseni kytkemällä päältä ovisummerin, nettiyhteyden ja kännykän. Tyhjensin jääkaapin ja ostin tilalle 1940-luvun pula-aikaan lapsuutensa eläneen miehen einekset: karkeita kaurahiutaleita, laihaa maitoa, halpaa margariinia, kovaa näkkileipää, yli-ikäisiä silakoita, multaperunoita sekä raakoja kahvin papuja.

Vuokrasin vielä Tampereen apuvälinekaupasta kotirollaattorin ja otin käyttöön vanhat silmälasit, joilla näin kirjoittaa, mutta en muuta.

Kokemukseni olivat järkyttäviä! Tajusin pian, millaista on yksinäisen, avuttoman vanhuksen elämä. Puuro paloi pohjaan ja pilasi kattilan. Yritys paahtaa kahvin pavut injektioliedellä tärveli toisen kattilan.

Rollaattorilla törmäsin olohuoneen lasipöytään.

Perunavesi kiehui yli ja silakoiden paistokäry tatuoitui tapetteihin. Rollaattorilla törmäsin olohuoneen lasipöytään, kaaduin sen päälle ja särjin italialaisen nykyfunktionalismin aarteen pirstaksi. Itkin ja mietin, mikä oli synti, jonka vuoksi minut oli tuomittu Danten Jumalaisen näytelmän Kiirastuleen.

Onneksi Hylätty vanhus -kirjaprojekti päättyi kolmannentoista kiirastulipäivän aamuna. Nukuin vastoinkäymisistä ja nälästä nääntyneenä kuin kuollut, enkä kuullut, kuinka asunnon oveen jyskytettiin ja se murrettiin.

Heräsin ja pelästyin pahasti, kun makuuhuoneeseen ryntäsivät poliisin koirapartio, ensiapuryhmä, naapurit sekä poliisiradiota vakoileva hautausurakoitsija. Minulle selvisi, että kun Sylvi ei ollut saanut minuun yhteyttä, hän oli hätääntyneenä hälyttänyt sekä naapurit että viranomaiset.

Siitä, mitä kaikesta edellä kuvatusta seurasi, kirjoitan toisessa romaanissani, jonka työnimi on Vanhus ja käräjäoikeus.

Kirjoittaja on tamperelainen paluumuuttaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut