Kolumni: Yksinkertaisen houkutukset – "Yksinkertainen selitys on kuin yksijalkainen pöytä"

Sami Kallioinen

Olen lukenut viime viikkoina Kertomuksen vaarat -kirjaa, joka on useamman vuoden tutkimushankkeen lopputulema.

Toistuvasti olen pysähtynyt miettimään omaa tapaani kehystää asioita sujuviksi tarinoiksi ja oman historiani kutomista ehyeksi kudokseksi.

Johdonmukaisuus ja selitettävyys ovat arvostettavia piirteitä ja samalla ne helposti houkuttelevat tekemään liiallisen varmoja tulkintoja tapahtumista ja niihin johtaneista kehityksistä. Ajattelen, että samaan ryhmään kuuluvat myös sellaiset tulevaisuuden vaihtoehtoiset selitykset, joissa vaihtoehtojen määrä rajattu muutamaan tai vain yhteen vaihtoehtoon.

Olisi kovin helppo ryhtyä hurskastelemaan yksinkertaisten ja helppojen selitysten houkuttelevuudesta. Sitä ainakin minulla tehokkaasti estää omat jatkuvat helppoon ratkaisuun tukeutumiset kokemukset.

Mietin, että kuinka paljon tässä taustalla on halu uskoa tai ainakin toivoa omien suunnitelmien voimaan. Suunnitelmallisuus on ilman muuta tärkeää ja hyvin tehtynä tarkentuvat suunnitelmat muuttavat tulevaisuutta. Samalla on kuitenkin hyvä ainakin yrittää ymmärtää sitä, että tulevaisuuden näkeminen on vähän kuin sääennuste.

Muutaman lähipäivän sää on mahdollista ennustaa suhteellisen tarkasti, mutta seuraavan viikon ennusteen tarkkuus on jo varsin heikko. Erilaisia muuttavia tökkäyksiä on niin paljon, että toteutumisen suunta muuttuu suurella todennäköisyydellä.

Tulevaisuuden näkeminen on vähän kuin sääennuste.

Miten pohdintani liittyy tarinoihin? Itse ajattelen, että tarinat ovat usein koetun sanallistamista johdonmukaisen, selkeän ja varsin usein opettavaisen kertomuksen muotoon. Yksittäinen kertomus voi tavoittaa vain osan tapahtuneesta, jolloin ongelmana on liiallinen yksinkertaistuminen ja mahdollisten johtopäätösten vinoutuminen.

Yhteinen puhe auttaa ymmärtämään tilanteiden ja asioiden moniulotteisuuden ja sitä kautta lisääntyy myös ymmärrys erilaisuudelle.

Voisi ajatella, että yksinkertainen selitys on kuin yksijalkainen pöytä, jonka pysyminen pystyssä vaatii äärimmäisen vakaan ja häiriöttömän ympäristön. Milloin sellainen on mahdollinen?

kirjoittaja on Kirkkohallituksen hankejohtaja.

Kommentoi