Kolumni: Matkaan lähden – "Pelkäsin vielä koneeseen astuessa, että iso käsi tarttuu niskaani ja vie pimeään tyrmään"

Mari Turunen

Tunnustan. Kävin elokuussa lomamatkalla. Kun kaksi rokotusta oli käsivarressa, varasimme viimein matkan. Olo oli epäuskoinen. Olisinko kohta ulkomailla?

Vihimme matkasuunnitelmaan vain harvat ja valitut uskotut ystävät. Kuin salaliittolaiset konsanaan suunnittelimme mitä tekisimme kohteessa, mitkä paikat olisi taas pakko nähdä ja mitkä ravintolat koluttava.

Huomasin vähätteleväni matkalle lähtöä ja peitin innostukseni lujalla näyttelijän ammattitaidollani.

Viimein koitti lähdön hetki. Terminaalin lähtöselvityksessä yritin näyttää siltä kuin olisin lähdössä Suomen turvallisuuden kannalta erittäin välttämättömään strategiakokoukseen. Taxfreessä katselin muka välinpitämättömänä kaikkea ihanaa kosmetiikkaa. Kentän tuttu viinibaari oli avattu uudelleen samalla viikolla ja siellä selailin kiireisen näköisenä puhelinta, koska ”älkää ohikulkijat luulkokaan, että tässä rennosti siemaillen viiniä lomatunnelmissa! Ehei! Ihan työhommissa ollaan”.

Olin hermoraunio. Pelkäsin vielä koneeseen astuessa, että iso käsi tarttuu niskaani ja vie pimeään tyrmään. Miksi kaikki tämä hysteria? Koska matkustin, vaikka suositus oli edelleen, että ylimääräistä matkustusta oli vielä vältettävä.

Pääsimme perille ja siinä se taas oli! Rooma! Olemme avopuolison kanssa kantaneet ylimääräiset rahamme viimeisen kymmenen vuoden ajan Italiaan ja etenkin Roomaan (on muutama tamperelainen ravintolakin saanut osansa). Kaupunki on tuttu, mutta silti se aina yllättää.

Kaupunki on tuttu, mutta silti se aina yllättää.

Pandemia ei juurikaan näkynyt katukuvassa. Tuo rutonkin läpikäynyt ikuinen kaupunki oli raahautunut läpi tämänkin koettelemuksen. Tutut kahvilat olivat paikoillaan, eikä tyhjiä liikehuoneistoja näkynyt. Kuumetta mittailtiin ja maskit olivat käytössä sisätiloissa.

Yritin asettua roomamoodiin. Mahdotonta. Puhelimen matkasovellus kertoi, että kävelin seitsemän päivän aikana yli 130 kilometriä ja yhden päivä makasin kuitenkin liikkumatta Santa Marinellan ihanalla rannalla. Oli vaikea asettua hetkeen. Oli olo, että kaikki on koettava, koska pian tämä ihanuus taas kielletään. Kohta olemme taas maakuopassa tautia peläten.

Ehkä rokotukset purevat ja opimme elämään yhdessä tämän viheliäisen vitsauksen kanssa.

Ennen kun syöksyt matkalle, hae elämyksiä vaikka teatterista tai keikoilta. Näe ystäviä ja nauti alhaisista ilmaantumisluvuista. Minä selaan puhelimen tuhatta Rooma-kuvaa ja huokailen. Rooma, ikuisesti.

kirjoittaja on Tampereen Teatterin näyttelijä

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut