Pääkirjoitus: Teatterin paluu – "Korhonen–Kokin käsi heiluu alkukohtauksessa lähes kuin Jokelan tummista silmistä laulaessa..."

Petteri Mäkinen

Petteri Mäkinen

Teatteri on eräs niistä liiketoiminnan aloista, jolle hankalan ja arvaamattoman korona-ajan jälkeen olisi kohtuullista toivoa pelkkää hyvää. Tai ainakin selkeätä tietä kohti sellaista normaalia, jossa katsomoon myytävien lippujen määrää ei tarvitse arvailla viikko toisensa jälkeen. Näin erityisesti Suomen teatteripääkaupungissa Tampereella, jossa teatteri on jo vuosikymmenet ollut keskeinen osa kaupunkikulttuuria ja myös elinkeinoelämää kerrannaisvaikutuksineen.

Tänä syksynä useammallakin teatterilla olisi aihetta juhlaan. Tampereen Työväen Teatterin ensimmäisestä ensi-illasta tulee ensi maanantaina täyteen peräti 120 vuotta. Tampereen Komediateatteri juhli Palmulla 30-vuotista taivaltaan. Lisäksi Ahaa-teatteri täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja Teatteri Telakka 25 vuotta.

Syksyn esityskausi on lähtenyt hienosti liikkeelle. Tampereen Komediateatterin Levätkää rauhassa, komisario Palmu on jo ennakkoon nostettu syksyn teatteritapaukseksi. Eikä perusteetta, sillä Mika Waltarin aikoinaan esittämättä jääneen elokuvasynopsiksen ja -käsikirjoituksen välimuodon maailmanensi-ilta on suomalaisen kulttuurin merkkipäivä.

Ollaan keskeisen suomalaisen kulttuuriperinnön äärellä. Suurimman krediitin voi kuitenkin antaa sitä, että kolmikko Räsänen–Korhonen–Vaismaa tekee kolmikosta Palmu–Kokki–Virta esikuvia Rinne–Jokela–Ranin kunnioittavat, mutta niistä tyylikkäästi erottautuvat tulkinnat. Korhonen–Kokin käsi heiluu alkukohtauksessa lähes kuin Jokelan tummista silmistä laulaessa, mutta sen jälkeen kulttuuria uusinnetaan tyylikkäästi – niin kuin pitääkin.

TTT:ssä Hamletin rockmusikaaliversio pääsi uusintaensi-iltaan, jossa todistettiin, että hieno esitys voi kehittyä niin paljon, että uusintaensi-Illaksi nimeämiselle on oikeasti katetta. Näyttelijöiden tulkinnat klassikkohahmoista olivat vuodessa syventyneet huomattavasti. TT:n Frenckellissä Salaisuuksien ilta italialaisen menestyselokuvan kotimaisena kantaesityksenä havainnollistaa teatterin tehoa. Samassa talossa on vielä syksylle varastossa Väinö Linna -näytelmä Kansalliskirjailija ja Työviksessä myös elokuvatekstin näyttämösovitus Kaksi paavia.

Teatterin paluu näyttää vahvalta.

Kommentoi