Koronaoloissa tehtiin alkuvaiheessa aivan oikeita ratkaisuita ikäihmisten suojelemisessa. Palvelutaloissa todettiin runsaasti tartuntoja ja siksi yhteyksien pitäminen ulkomaailmaan estettiin.
Muistamme, miten kaikenlainen toimintaa rajoitettiin. Sosiaalista kanssakäymistä rajattiin. Eivät nämä ole vain yhden ihmisen kokemuksia.
Maaliskuussa 2020 yhteyksien katketessa ensimmäisten viikkojen aikana riitaannuin itseni kanssa. Sitten päätin, että olen aivan liian tuttu ja fiksu kaveri riitakaveriksi. Niinpä lopetin.
Jotenkin tämä puolitoista vuotta on kulunut. Nyt olen elänyt toivossa, että pian päästään normaaliin tilanteeseen, kun nuoremmalle väelle on avautunut kapakat ja festivaalit. Vaan eipä, edelleen palvelukeskusten ovia pidetään suljettuina. Ikäihmiset on rokotettu, eikä vakavia tartuntoja enää esiinny. Sen sijaan nuoret, rokottamattomat saavat kulkea vapaasti. Tulos näkyy tartuntatilastoista. He eivät suuremmin välitä maskin käytöstä tai turvaetäisyyksistä. Se on näkynyt muun muassa festivaalikuvista.
Jotenkin ymmärrän byrokraatteja jotka vastuutaan peläten pitävät rajoituksia oikeina. Kaikesta huolimatta on aika lopettaa palvelukeskusten rajoitukset. Sosiaalinen toiminta luo henkistä tasapainoa ja vaikuttavat myönteisesti vanhusten fyysiseen kuntoon.
Näinä karanteeniaikoina en ole päässyt kertaakaan tanssimaan ja se on huonontanut jalkojeni kuntoa.
Tanssi parantaa kuntoa ja myös henkistä tasapainoa
Paljon on viimeaikoina kerrottu lehtijutuissa miten tanssi parantaa kuntoa ja myös henkistä tasapainoa. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se on totuus. Ei sudokun täyttäminen, lukeminen tai telkan katselu ole riittävää.
Johtopäätös on, että palvelutalojen ovet pitää avata ja myös ikäihmisille sallitaan normaali elämä.
Taavi Lintunen
85 vuotta
Tampere