Viime päivinä on näyttävästi uutisoitu suunnitelmasta rakentaa Vaitinaron risteykseen eritasoliittymä. Hintalappu tälle olisi noin 71 miljoonaa, josta osan maksajaksi toivotaan valtiota. Työn tarve perustuu ruuhkiin, lähinnä aamun ja iltapäivän tunteina. Samoja ruuhkia käytettiin rantatunnelin rakentamisen perusteina.
Tällä logiikalla seuraava rahantarve nousee esiin Harjuntaustan ja Lielahden risteyksissä ja toisaalta Hyhkyn risteyksessä, jonne autot seuraavaksi pakkautuvat jonoihin.
Nyt on syytä kysyä Tampereen päättäjiltä, mihin on kadonnut se vähäinenkin maalaisjärki. Ongelmakohtaa siirretään aina muutama kilometri eteenpäin ja maksetaan siinä välissä niin että kipeää tekee.
Tämän järjettömyyden yksi perussyy paljastuu, kun lukee kaupungin rakennuttamisjohtajan näkemystä asiasta. Hänen mukaansa joukkoliikenneratkaisuilla pystytään ehkä jonkin verran leikkaamaan henkilöautoliikenteen kasvua tulevina vuosina. Siis onko tämä vaisu ja varovainen arvio kaupungin johdon virallinen käsitys asiasta?
Kun kaupungin strategiassa juhlavasti luetellaan tavoitteiksi kestävä kehitys, kevyen liikenteen lisääminen ja matka kohti hiilineutraalisuutta, moinen lausuma on uskomaton. Eihän tavoitteellista toimintaa näin johdeta. Kun tavoitteet on asetettu ja hyväksytty, niiden saavuttamiseksi on tehtävä kaikki voitava, vähintään.
Tässä tapauksessa on kehitettävä merkittävästi joukkoliikennettä, parannettava huomattavasti kevyen liikenteen olosuhteita ja kehitettävä liikenneverkkoja niin, että oman auton käyttö on vähiten houkuttava vaihtoehto. Raideliikenne on merkittävä osaratkaisu.
Ensisijainen tavoite on siis vähentää henkilöauton käyttöä tekemällä muut vaihtoehdot toimiviksi, houkutteleviksi ja kannattaviksi. Tätä kehitystä seurataan ja tarvittaessa kehityspanoksia lisätään.
Tavoitteiden saavuttaminen on peruste, jolla toimijoita voidaan palkita matkan varrella. Raha tähän löytyy sieltä, mistä on pystytty säästämään, eli näistä turhista investoinneista. Näin toimii organisaatio, joka oikeasti pyrkii asettamiinsa tavoitteisiin.
Samalla se pitää yllä tiukkaa kulukuria ja käyttää rahat kohteisiin, joissa tarve on oikea ja väistämätön. Näitä tarpeita ei tarvitse etsiä. Ne kaikki ovat viime vuosien kuumia puheenaiheita, ja ovat akuutissa rahapulassa.
Raimo Jokinen Tampere