Lukijalta: Polarisoituminen rapauttaa yhteiskuntamme demokratiaa

Monella yhteiskuntaelämän alalla tapahtuvan polarisaation eli yhteiskunnan jakautumisen seuraukset ovat korostuneet viimeaikaisissa tapahtumissa. Jakolinjat jyrkkenevät varallisuudessa, terveydessä ja erityisesti politiikassa. Olemmeko palaamassa viidakon lakeihin, jossa vahvat voittavat?

Yhdysvalloissa, jossa on vahva kaksipuoluejärjestelmä, republikaanit ovat säätäneet jo 28 lakia vaikeuttamaan vastapuolen äänestämistä. Täällä kauhistellaan sitä, mitä demokratian mallimaassa oikein tapahtuu, mutta voisiko samanlaista liikehdintää olla myös meillä?

Vahvasti polarisoituneessa järjestelmässä kansalaiset usein kokevat, että kumpikaan taho ei edusta heitä, toisin kuin maissa, joissa on selkeästi valinnanvaraa. Tämä on riski sille, että tärkeitäkin tavoitteita jää toteutumatta, sillä mustavalkoinen tilanne ohjaa ”vähäpätöisten” eli usein vähemmistön etujen uhraamista ”tärkeämpien” tavoitteiden tieltä.

Kahteen leiriin jakautuneessa järjestelmässä toisella on hallitusvalta ja oppositiossa oleva osapuoli keskittyy torpedoimaan hallitsevan puolueen toimintaa. Ja valtaan päästyään oppositio kumoaa edellisen hallituksen päätökset. On helppo nähdä, että yhteiskunta ei voi hyvin tällaisessa tempoilevassa päätöksenteossa. Yhteiskunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittäminen vääjäämättä kärsivät painopisteen keskittyessä valta-aseman sementoimiseen.

Polarisoituminen synnyttää myös polarisoituneet mediakanavat, jolloin yhteisten kantojen löytyminen vaikeutuu ja poteroidutaan yhä syvemmälle omiin asemiin. Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi ja vahvasti keskittyneen vallan koetaan etääntyneen kansalaisten arjesta. Ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat ja konsensushaluiset äänet vaimenevat ääripäiden ottaessa tilan haltuun.

Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja vaan pyrkii turvaamaan omien etuja. Valtaapitävä osapuoli pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille. Eli kiusauksena on nimittää omat suosikkinsa vallanpaikoille, laatia lakeja, jotka suosivat omaa äänestäjäkuntaa ja varsinaiset yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät vähemmälle.

Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja vaan pyrkii turvaamaan omien etuja.

Meillä oleva monipuoluejärjestelmä mahdollistaa vähemmistöjen äänen kuulumisen, edistää vuoropuhelua sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista. Näin voi olla, jos johtavassa asemassa olevilta löytyy aito halu pitää kaikki mukana ja halu puolustaa demokratiaa. Tosin se vaatii johtavassa asemassa olevilta halua ja kykyä avoimuuteen, kompromisseihin, sovitteluun ja joskus myös sellaisiin päätöksiin, jotka ovat vastoin omaa henkilökohtaista etua.

Moniäänisessä yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä pidetä uhkana omalle olemassaololle. Samanmielisen hovin rakentaminen mahdollistaa päätöksenteon helppouden, mutta hintana on polarisoituminen. Seuraukset ovat nähtävillä maailmalla.

Riitta Kuismanen

Pirkkala

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut