Kolumni: Vain 15 äänen tähden – "Voitto oli lähellä"

Jukka Gustafsson

Voin paljastaa, että tavoitteeni oli saada 1000 ääntä kuntavaaleissa.

Arvioin niin, että pääministerimme saa todella paljon ääniä. Monien ehdokkaiden äänet laskivat ja menivät Sanna Marinin laariin. Hyvä niin. Jäin kolmentoista äänen päähän tavoitteestani, sain 987 ääntä.

Iso harmitus tuli siitä, että hävisimme kokoomuksen ja RKP:n vaaliliitolle viidellätoista äänellä. Voi olla, ettei monikaan kokoomuksen linjaa vastustava ihminen lue tätä kirjoitustani, mutta jos lukee eikä vaivautunut äänestämään, niin toivottavasti tuntee piston sydämessään.

- Niin, annoitko Sinä valtakirjan kokoomukselle?

Sosialidemokraatit saivat lähes 25 prosenttia äänistä Tampereella, niukasti enemmän kuin kokoomus, jolle kaupungin tahtipuikko on mahdollisesti nyt siirtymässä. Vielä se on epävarmaa, kaupunginvaltuusto valitsee pormestarin elokuussa.

Pormestari Lylyn toimintaan ollaan erittäin tyytyväisiä niin vihreiden, vasemmistoliiton, keskustan kuin pääosin perussuomalaistenkin keskuudessa. Kaikki on periaatteessa vielä auki, käynnissä olevat ohjelmaneuvottelut ovat ratkaisevassa asemassa.

Voitto oli lähellä.

Minusta on itsestään selvää, että kaupungille ei voida rakentaa mitään ”kokoomuslaista” ohjelmaa tilanteessa, jossa valtuuston enemmistö on sosiaalidemokraateilla, vasemmistolla ja vihreillä.

Ja vaaleissa suurin puolue oli SDP!

Toinen megaluokan kysymys vaaleissa oli matala äänestysprosentti. Historia toisti itseään. Pienituloiset nukkuivat ja niin monet muutkin. Epäilemättä korona haittasi perinteistä vaalityötä, ihmisten kohtaamista, vuorovaikutusta, silmästä silmään kohtaamista. Minulle aito äänestäjien tapaaminen on ollut luonnollinen tapa toimia. Vaalien alusaika antaa sille vielä vahvemman moraalisen oikeutuksen, jopa velvollisuuden. Olen halunnut aina käyttää sen täysin, nyt se jäi vajaaksi. Siinä menivät ”ohi suun” ne paitsi ne ”minun” 13 ääntä, niin myös ne tärkeimmät 15 ääntä.

Voitto oli lähellä, mutta jalkapallojoukkueellinen ääniä jäi puuttumaan. Mikä moka! Vain Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni Arajuuren hymy auttoi jatkamaan elämää.

kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (sd.)

Kommentoi