Lukijalta: Taas palaa, apua! – "Mitä jos panostettaisiin myös siihen vaiheeseen, kun vasta opetellaan sytyttämään tulitikkua?"

Tampereella nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Vaikka nuorisobarometrin mukaan valtaosa nuorista (15-29 v) koki saaneensa riittävästi terveyspalveluja, mielenterveyspalveluiden laatuun eivät kaikki olleet tyytyväisiä. Mielenterveyspalveluihin pääsy oli myös hidasta.

Eräs läheinen tuttavani on odottanut marraskuusta 2020 asti pääsyä hoitoon. Ahdistus on niin suurta, ettei hän kykene menemään töihin. Yliopisto-opinnot on suoritettu ja veronmaksaja olisi valmiina tekemään osuutensa tämän yhteiskunnan ylläpitämiseksi, jos vain saisi ensin itselleen apua.

Aivan ehdottomasti apua täytyy saada tulipaloja sammuttamaan, palokalustoa lisää ja ammattilaisia hoitamaan sammutustyötä. Mutta mitä jos panostettaisiin myös siihen vaiheeseen, kun vasta opetellaan sytyttämään tulitikkua? Jos lisättäisiinkin resurssia pienten palojen sammuttamiseen? Silloin, kun tuhot ovat vielä pieniä ja korjattavissa.

Varhaiskasvatuksessa havainnoidaan systemaattisesti lapsia ja monet lapsen ja perheen pulmat havaitaan jo varhain. Siinä on oikea kohta tehdä korjausliike. Puuttua. Auttaa. Ohjata oikeille raiteille. Tähän kohtaan on satsattava, jotta myöhemmin vältytään suuremmilta murheilta.

Tampereella tehtiin joitakin vuosia sitten uudistus, jossa ryhmäkokoa ei enää pienennetä, vaikka ryhmässä olisi tukea tarvitsevia lapsia. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää lisättiin samassa vaiheessa ja heidän osaamista saatiin jaettua useamman lapsen hyväksi. Käytännössä tämä ei kuitenkaan riitä jokaiselle lapsiryhmälle ja jokaiselle lapselle. Varhaiskasvatusryhmät täytetään äärimmilleen, jotta kaupungin taloustavoitteet saavutetaan. Käyttöaste 95 prosenttia tarkoittaa sitä, että ryhmät ovat pullollaan lapsia ja kun joukossa on erittäin paljon tukea tarvitsevia lapsia, ei tarvitse ihmetellä, jos lapset voivat huonosti. Vaikka osaamista olisi ja tahtoakin löytyisi, aika ei vain riitä kaikkien lasten tukemiseen.

Varhaiskasvatuksessa työskentelee erittäin ammattitaitoisia varhaiskasvatuksen lastenhoitajia, avustajia, varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia. Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä uudistuneen lain ja varhaiskasvatussuunnitelman mukaisten vaatimusten mukaisesti. Päiväkodit ovat paikkoja, joissa lapsia opetetaan tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä. Sosiaalisten taitojen harjoittelu aloitetaan jo ihan pienimpien lasten kanssa. Kiusaamisen ehkäisyyn panostetaan.

Paljon enemmänkin voisi tehdä, jos ryhmäkokoa pienennettäisiin silloin, kun ryhmässä on tukea tarvitsevia lapsia. Aikaa riittäisi kaikille lapsille, myös niille lahjakkaille ja kilteille. Pelkästään resursseja lisäämällä ei kuitenkaan vielä taata onnistunutta lopputulosta. Henkilöstön osaamisesta ja täydennyskoulutuksesta on huolehdittava. Työhyvinvointiin, niin henkilöstön kuin päiväkodin johtajienkin tulee kiinnittää huomiota. Osaava, hyvinvoiva henkilöstö voi estää tulevaisuudessa monta isoa paloa!

Ennaltaehkäisy tulee viime kädessä paljon halvemmaksi kuin ahdistuneiden nuorten auttaminen, puhumattakaan kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä, jonka voisi ainakin osittain välttää. Myös perheet tarvitsevat tukea. Lapsiperheiden palvelut ovat Tampereella melko hyvät, mutta niistäkin on pidettävä huolta tulevalla vaalikaudella. Kyse on arvovalinnoista. Mitä me tamperelaiset haluamme tulevaisuudelta? Haluammeko hyvinvoivia lapsia, joista kasvaa hyvinvoivia aikuisia? Haluammeko tulevaisuuden, jossa jokaisella on hyvä olla, jossa on turvallista elää? Lastemme tulevaisuus on meidän! Se on meidän käsissämme.

Leena Laine päiväkodin johtaja

Kommentoi