Puoli vuotta pirkanmaalaisuutta on nyt takana ja tämä vanha, samperin savolainen on edelleen hengissä. En sanoisi entistä ehompana, mutta iäkkäänäkin moniin asioihin, jopa nokialaisiin ihmisiin tutustuu ja tottuu kun on pakko. Muutamalla esimerkillä voisin tätä ensimmäistä puolta vuotta Harjuniityssä asuneena nyt kuvata.
Ensimmäisenä myönteisenä asiana tulee mieleen ihmiset, jotka ovat hetkeksi pysähtyneet juttusilleni, joko tässä vuokrakerrostalomme välittömässä tuntumassa tai sitten hiihto- ja kävelylenkillä.
Ilolla olen todennut aamuvarhaisilla kauppareissuillanikin paikallisessa marketissa hyllyntäyttäjä-ihmisilläkin olevan aikaa vastailla kysymyksiini ja kassatkin saavat ystävällisestä palvelustaan kiitokseni. Terveyspalvelut ja apteekeissa asioinnitkin ovat toimineet hyvin. Ruokakauppa, apteekki ja kirjasto ovatkin ainoita viikottain suuntamiani sisätiloja kuoroharjoitusten lisäksi.
Tyttären perheen omakotitalon pihalla on vietetty lukuisat kahvittelu- ja glögihetket. Ukin ja mummin pirpanat ovat näyttäneet oppimansa temput pihan mahtavilla lumipenkoilla ja ”säbää” on pihalla pelailtu kuntoni mukaan.
Olemme käyneet vilkaisemassa ukin vanhaa Ifa-moottoripyörää peräkärrin kuomun alla ja yhdessä odotamme innolla päivää, jolloin saamme kaivaa sen esille ja tehdä kevään ensimmäisen ajelumme. Jätämme jälkeemme pienen pienen sinisen savun tuoksuineen, joka museoikäinen pyörän jälkeen jää, se annettanee meille anteeksi?
Ennen näkemätön on tämä eletty puolivuotisjakso ja mitä vielä maskien takaa paljastuneekaan, kunhan saamme nämä läpyskät joskus aikanaan pois naamaltamme?
Ennen näkemätön on tämä eletty puolivuotisjakso ja mitä vielä maskien takaa paljastuneekaan
Oman purukalustoni eturivistä poistettiin juuri yksi vihoitellut implanttihammas, se ainakin aiheuttanee hymyn kareen muillekin kuin omille pirpanoille, he pyytävät ukkia väläyttämään hymyä, joka muistuttaa omaansa silloin, kun maitohampaat tippuivat rautahampaiden kasvun tieltä.
Jututin eilen ehtaa manselaistakin, aksentista päätellen rouvansa oli lähtöisin Savosta päin. Kuopiolaiseen, rovaniemeläiseen, joensuulaiseen ja moneen junan ja auton tuomaan ”muunheimolaiseen” olen täällä törmännyt, myös heidän juttusilleen ängennyt. Nokian renkaat, aikanaan Nanso ja monet muut työpaikat ovat antaneet ansion ties monelleko savolaisellekin kielimuurista huolimatta.
Muistan enoni joskus aikoinaan maininneen eduskuntaan päästyään pitäneensä puheenvuoroja aluksi savon ”kielellä”, mutta ilmeisen väärinymmärretyksitulemisen takia piti hänenkin opetella Arkadianmäelle mentyään jo toinen vieras kielensä alkuperäisen karjalan ja evakkoreissun jälkeen opitun savon murteiden lisäksi.
Vaalit on nyt sitten siirretty ja lisäaikaa oman ehdokkaan valitsemiseen tuli - onneksi minulle. Mielenkiinnolla odotan mitä tällä sektorilla tuleman pitää.
Ari Niemeläinen
pirkanmaalaistuva savolaisukko