Kolumni: Kesäteatterista – "1800-luvulla teatteria alkoivat tehdä suomenmieliset ylioppilaat, jotka usein köyhyyttään viettivät lomakausiaan maaseudulla"

Hanna Suutela

Suomalaisen ulkoilmateatterin esityskausi on lyhyt. Sään arvaamattomuus saattaa olla keskeinen syy siihen, että kesäteatteriin usein liittyy oletus huumorista. Ulkoilmateatterin historiaa ovat kuitenkin myös suuret Shakespeare-elämykset, Pyynikin kansallisesti tärkeä Tuntematon sotilas tai Pohjantähti, oopperajuhlat tai lastenesitykset, joita useilla paikkakunnilla tehdään nimenomaan kesäisin.

Somessakin vilahtelevat kesäteatteribingot antavat ymmärtää, että kyseessä olisi yksi teatterilaji tai että ollakseen kesäteatteria, esityksestä tulisi bongata tietyt toistuvat elementit. Suomalainen ulkoilmateatteri kuuluu kuitenkin useamman teatteriperinteen piiriin.

Kesäteatteri voi toimia ammattiteattereiden kesäkautena. Sille rinnakkaisena elää edelleen harrastajien kesäteatteriperinne, jonka juuret ovat 1800-luvun lopun kansallisuusaatteessa.

1800-luvulla teatteria alkoivat tehdä suomenmieliset ylioppilaat, jotka usein köyhyyttään viettivät lomakausiaan maaseudulla. Innostus levisi nopeasti paikallisiin.

Janakkalassa yhteiseksi huviksi järjestetty ylioppilaiden teatteriesitys nosti näyttämölle paikallisen teinitytön, josta myöhemmin tuli suuri diiva Ida Aalberg. Koska ensimmäiset teatterit eivät ehtineet joka paikkakunnalle, Kansanvalistusseura alkoi kannustaa pieniäkin yhteisöjä oman teatteriharrastuksen pariin. Se painatti itse valitsemiaan ja kääntämiään näytelmiä kansan esitettäväksi.

Tärkeää oli suomen kielen kehittäminen ja sen arvostuksen kasvattaminen, mutta myös suomalaisten johdattaminen eurooppalaisen teatterikulttuurin piiriin. Samoja näytelmiä esittivät hieman myöhemmin myös erilaiset työväen teatteriryhmät.

1800-luvulla teatteria alkoivat tehdä suomenmieliset ylioppilaat, jotka usein köyhyyttään viettivät lomakausiaan maaseudulla.

Näitä näytelmiä ei enää juuri esitetä, mutta tämän tradition jälkiä näemme kesäteatteribingoissa, joissa mainitaan kansannäytelmille tyypillisiä henkilöhahmoja, aiheita tai teemoja. Huumori oli tärkeää myös 1800-luvun yleisölle, samoin kuin se, että saatiin arvioida, miten arjesta tuttu talon tytär tai kirkonisäntä roolistaan selvisi. Kesäsää oli 1800-luvun esityksille samanlainen haaste kuin tänäänkin.

kirjoittaja on Tampereen Työväen Teatterin dramaturgi

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut