Tähän selvittämiseen tarvitaan filosofien esiinmarssia. Sellainen filosofien esiintulo, joka viimeksi nähtiin 1900-luvun lopulla.
Saarinen, Himanen, Liehu, Ollila ja niin edelleen, joitakin mainitakseni. Julkisessa mediassa vaikuttaa siltä, kuin filosofit olisivat kadonneet tai heidät on syrjäytetty?
Esa Saarinen uurasti Nokian rengastehtaalla punaisissa haalareissaan ohjaten työelämän muutosta.
Digisuutarien digihuuma on tällä hetkellä kiihtymisvaiheessa. Se tarvitsisi välitöntä asiantuntemusta ja karanteenia, ettei tehdä peruuttamattomia taloudellisia virhearviointeja.
Somemeediot ja lehdistömeediot ovat etätyössään viemässä jalat alta niiltä työntekijöillä, jotka eivät voi ajatella tekevänsä työtään etätyönä. Näistä yhteiskuntaa vielä tässä kehitysvaiheessa pystyssä pitäviä ihmisiä pidetään jotenkin jaloissa olevina, menneen talven lumina.
Mielestäni tässä vaiheessa ja myös myöhemmässä vaiheessa on syytä arvioida, miten suuri prosentti työvoimasta voi tehdä työtään etätyönä.
Filosofeja tarvitaan myös siksi, että menossa on niin suuri yhteiskunnallinen muutos, ettei sitä ole helppo käsittää millään yhteiskunnallisella tasolla.
Näyttää siltä, että etätyö on nyt vahvasti yliarvostettu.
Filosofeja tarvitaan myös siksi, että menossa on niin suuri yhteiskunnallinen muutos, ettei sitä ole helppo käsittää millään yhteiskunnallisella tasolla. Siis mihin sitä sukupolvea pitäisi nyt kouluttaa, joka astuu työelämään 20 vuoden kuluttua?
Automaation ja robotaation nimeen vannotaan, ne eivät tunne rajoja ei minkäänlaisia rajoja, niin kuin ei rajoja tunne myöskään digiloikka, mutta kenet ne loppupelissä pelastaa?
Risto Rantanen
Tampere